IV

seilaan kuun kanssa
pilvien pinnalla
kevyenraskaana unesta
ja toivomuksista tähtien rannalla

seilaan yön
vaikka olen jo kertaalleen pudonnut
ja sydänkin
tuhansiksi sirpaleiksi murtunut

ilman painavaa kyyneltä
surun merestä en minäkään selviä
ellen hulluuteen tarpeeksi luota
ja kaiken harteille nouse vielä

siksi sirpaleita tähyän
ja poimin tähän maljaan
jossa roihuun sydämeni sytytän
jos sulta uuden saan kipinän