loitonnut
unista,
sylissä tuulen.
unista,
sylissä tuulen.
maa makaa hiljaa,
sateessa uupunut
pisarain pieksemä
planeetta
ja kauempana,
vieraammilla radoilla
kuulen
äänesi lipuvan ohitseni
pehmeästi, hipaisten
kuiskaukseksi vaieten –
ja välillemme kasvaa
pimeää:
(näen sinut jo paremmin)
jo loitonnut unesta,
käsi kädessä tuulen.