kuvittelin sinut
sillä ihminen on hullu
ja näkee kaiken
heijasteina
sillä ihminen on hullu
ja näkee kaiken
heijasteina
rasahdin läpi
uskontoni pohjan
(niin kuin tämä
olisi ensimmäinen kerta)
ja vieläkin raajat köytetty
sokeaan toiveeseen
huulet painautuneet
rikkilyötyyn peiliin
suruni ei ole suruasi
onneni ei ole onneasi
sanani ovat omillaan
vaikket ota niitä vastaan