kosmas televisio

Tekijä: kosmas

  • sumu

    —

    kirjoittaja

    kosmas
    in ,

    suru muuttui sumuksise piti minut sisälläänsuojasi äärettömyydeltäpehmensi pimeän kuoleman siirrotja rajan välittömyyskaikki tajuttavissahetkessä sumun sisälläei ole pelkoa eikä epäilyäkyyneltä ei tarvitse puristaaei ole vihaa lainkaan kuoleman siirrotja rajan välittömyyskaikki tajuttavissa mikään hyvä ei katoajättämättä hyvyyttä jälkeensä

  • kuoriminen

    —

    kirjoittaja

    kosmas
    in ,

    kuorin pois kuoretmehuineen jamyrkkyineen päivineen. kuorin pois tahtoni:kohtalon päivätluovutan tulevaisuuteen kuorin pois haluni: suojaudun kiimaltani viileään kärsivällisyyteen kuorin odotukseni: liekit syttykööt yöhönkun ovat syttyäkseen kuorin pois harhani:en tahdo nojata uneenenkä hulluuteen kuorin mielikuvani:opetan itseni uskomaanmiljoonaan mahdollisuuteen kaipaukseni kuorinlauluiksi, jotkalasken laineille veteen. : miksi? omenan syön joskus kuorineen,appelsiinia en. mitä on alla kaikkien kuorien? zen-toivo ja…

  • laulustani

    —

    kirjoittaja

    kosmas
    in ,

    tämä on tehty sua ajatellensydämestä, puusta ja vedestäsiksi uskallansen sulle otettavaksi antaa valoon verhottu pimeähuone josta äänetön kaipuupitkiä varjoja pitkinluoksesi kulkeutuu laulu vapaan maan rannalla;merituuliin käärittylähtemisen unelma,sen satamassa laiva sanaton kysymyspieni melodian aavistusulapallarauhattomien rytmien päällä

  • uneen

    —

    kirjoittaja

    kosmas
    in ,

    rapisee hidas hiekkaportaat pudottavattakaperin askeleinvajoten kuljenriittävän kauas, verhotheiluvat, ovetaukeavat (astu sisään) asemallejossa oudot konnarit;heidät tunnen kylläja he tuntevat minutja kohta kaikki on hoidettu:pahvinpalassa reikä kulmassa jajuna savuaa, kiskot, pilli huutaa pitkä käytävä, tässäavoin ikkuna ja valaistu yövapaa maa

  • tavoittamattomat?

    —

    kirjoittaja

    kosmas
    in ,

    lähelläkuultava aavistusenkelvalon kajounen piirihaltian suru läikähdysyli toden reunanunohdusyli vuoren puut ovat hopearunkoisiakuinka ne hohtavatikuisina täälläusvan hiipiessäsormien välistä kuultava unisen edessä syvä rotkoei siltaa

  • syysvaloa

    —

    kirjoittaja

    kosmas
    in ,

    kirkkausaamusiiven suhahdusherätti minut sukelsinviileään virtaan:tänään se on kylmempikuin eilen, muttei aurinkoole vielä kylmennytkokonaan ei läheskään. mutta päivää ei oikeastaan oleon vain auringonnousuja auringonlaskuja yö

  • tuhlatut

    —

    kirjoittaja

    kosmas
    in ,

    monet oppivatjotain itsestään ja maailmastavasta tuhlattuaan kaikki päivänsä, yönsäsielunsa ja ruumiinsakinolemattomiin jotkut oppivattultuaan tyhjin käsin tyhjään tilaanavaruuden eteiseenilman iloa, surua, odotusta ilman kuuta, kulta-aurinkoa, planeettaavettä, kiviä, tuulta, varjoja: kaikki annettu poiskannettu kaivoon johontämä syvä tuijotus

  • sateet

    —

    kirjoittaja

    kosmas
    in ,

    saapuivat sateetvapaalle maallepisarpiiskoinaja tihureina valtasivattyhjät taivaat javirittivät maan rummunja sadetanssin lätäköissäraskaat pilvetpainuvatja hajoavat väri on muuttunut aivan

  • kalliolla

    —

    kirjoittaja

    kosmas
    in ,

    tämä korkea paikkajolle kiipesinkatselemaan pysähtynyttä aikaahitaasti virtaavaaodotuksen usvaaja taivaaseen nouseviapuita täältä näenkuinka elokuun kaupunkisyttyy liekkeihin lännessäpunainen kajomustuva taivaspuhuu kohtalonsa julki

  • tulivaunut

    —

    kirjoittaja

    kosmas
    in ,

    aurinkosihahtaa mereenjättää savuavan taivaanvapaan maan päälle kaupunkiraukea kehtosytyttelee valojaan jasen hermostossa sykevoimistuu ikkunasta näettulivaunujen jäljettuntuu kuinalkava yö = ikuisuus uusi aamu onkadulla harhailevienvarjokuvien kuvitelmaa