Kategoria: vapaa maa

loitonnutunista,sylissä tuulen. maa makaa hiljaa,sateessa uupunutpisarain pieksemäplaneetta ja kauempana,vieraammilla radoillakuulenäänesi lipuvan ohitsenipehmeästi, hipaisten kuiskaukseksi vaieten –ja välillemme kasvaapimeää: (näen sinut jo paremmin) jo loitonnut unesta,käsi kädessä tuulen.

tunnenko sinutvalovuosien halki,tunnetko minuttässä? sielutyönveitsen irrottamatportaatavaruudentähtitaivaan alla yhteen kuljemmesaavummesulamme syysvaloon,talven uneenja huomeneen.

magneettisydämetnavat vastakkain,yhteenvedetytkaksi laivaa. hetkeäsuurempi voimariuhtaisee ne irti toisistaan,voimakas tuulipuhaltaa kyynelvirran: … niin katoavat laivat;matkalle satamiinsa,tähtien alle.

tumma tumma sydänyön sykerauhan virtaa valoarakastaa vaan hapuilen haluja vastaantottumuksen tuntoja tuhoannöyryyttä ja kuriasydämen lyödä palautuen paikkaan ajassajonka unohdus kätkeesuloiseen mysteeriin

Astu tuleenolen savu ja kipinäjoka kiipeää avaruuteen,yöhön. Astu veteenolen laine ja huuhtelojoka virtaa sinuun. Yö on täynnä untaja sieluja ja tähtiä;me kuljemme sen läpietsienitseämme ja syvyyttä. Sukella. Toinen toistammepeiliä ja valoa. ja totuutta ja lupausta:aamun hyvää värettäpuhtaan yön helmoista.

täällä tunnit putoavat pisaroina,päivät pilvinä ajelehtii yli huomistoiveenja sarastavan syksyn,saaren hiljaisuuden. kauempana merellä taivasjylisee, kohta ylleni käyden,sähkönpurkausten mahti,planeetan alkuyö.

teet maailman,liljanvalkoisen unen:polut ja pilvet ja salamat,kasteen ja ajan ja veren ja puhtaat tuulet.

herääminenkestää tuntejaja sittenkin torkku-unelmattäyttävät nämä leppeät tuulet. haluan sillankirkkaaseen iltaanja sinut haluan. päivä on perhosten alue,muurit ovat korkeat kiivettäviksi,ja voitko kuvitella:kuumailmapalloni karkasi taivaalle! ja ovet,eivät ne ole lukossamutta niiden avaaminenvaatii viisautta, löytäminen harhailuaja etsiminen vahvaa virtaa. näen tähdenvalosisavunharmauden läpi.päiväunet ovat tunkkaisia täällä;odota, kun pääsen vapaaksi,astun yön läpihuomiseen.

vuosi sittenistuin kalliollanija seurasin mieltänivaloon ja varjoihinvapaalla maalla. kaksi vuotta sittenkohtasin kauneimman laulunija antauduintähän syvään virtaan. kolme vuotta sittenvalitsin tien jota kuljen.tyhjän ja yksinäisen. tänäänelokuun portillatahdon uurtaaelorenkaan kanssasi.

cumulus-laivatsinisellä merellä,kuuma puutarhakukkii musiikkia varjot vaeltavatja loputtomat punaiset drinkit… uni on haikea, likainenmutta kaunis taivas välähtää,huomasitko? pimeät ja hiljaisetkulkevat näkymättömistä porteistaja kaikki sekoittuu.