Kategoria: yleinen
-
sumu
suru muuttui sumuksise piti minut sisälläänsuojasi äärettömyydeltäpehmensi pimeän kuoleman siirrotja rajan välittömyyskaikki tajuttavissahetkessä sumun sisälläei ole pelkoa eikä epäilyäkyyneltä ei tarvitse puristaaei ole vihaa lainkaan kuoleman siirrotja rajan välittömyyskaikki tajuttavissa mikään hyvä ei katoajättämättä hyvyyttä jälkeensä
-
kuoriminen
kuorin pois kuoretmehuineen jamyrkkyineen päivineen. kuorin pois tahtoni:kohtalon päivätluovutan tulevaisuuteen kuorin pois haluni: suojaudun kiimaltani viileään kärsivällisyyteen kuorin odotukseni: liekit syttykööt yöhönkun ovat syttyäkseen kuorin pois harhani:en tahdo nojata uneenenkä hulluuteen kuorin mielikuvani:opetan itseni uskomaanmiljoonaan mahdollisuuteen kaipaukseni kuorinlauluiksi, jotkalasken laineille veteen. : miksi? omenan syön joskus kuorineen,appelsiinia en. mitä on alla kaikkien kuorien? zen-toivo ja…
-
laulustani
tämä on tehty sua ajatellensydämestä, puusta ja vedestäsiksi uskallansen sulle otettavaksi antaa valoon verhottu pimeähuone josta äänetön kaipuupitkiä varjoja pitkinluoksesi kulkeutuu laulu vapaan maan rannalla;merituuliin käärittylähtemisen unelma,sen satamassa laiva sanaton kysymyspieni melodian aavistusulapallarauhattomien rytmien päällä
-
uneen
rapisee hidas hiekkaportaat pudottavattakaperin askeleinvajoten kuljenriittävän kauas, verhotheiluvat, ovetaukeavat (astu sisään) asemallejossa oudot konnarit;heidät tunnen kylläja he tuntevat minutja kohta kaikki on hoidettu:pahvinpalassa reikä kulmassa jajuna savuaa, kiskot, pilli huutaa pitkä käytävä, tässäavoin ikkuna ja valaistu yövapaa maa
-
tavoittamattomat?
lähelläkuultava aavistusenkelvalon kajounen piirihaltian suru läikähdysyli toden reunanunohdusyli vuoren puut ovat hopearunkoisiakuinka ne hohtavatikuisina täälläusvan hiipiessäsormien välistä kuultava unisen edessä syvä rotkoei siltaa
-
tuhlatut
monet oppivatjotain itsestään ja maailmastavasta tuhlattuaan kaikki päivänsä, yönsäsielunsa ja ruumiinsakinolemattomiin jotkut oppivattultuaan tyhjin käsin tyhjään tilaanavaruuden eteiseenilman iloa, surua, odotusta ilman kuuta, kulta-aurinkoa, planeettaavettä, kiviä, tuulta, varjoja: kaikki annettu poiskannettu kaivoon johontämä syvä tuijotus
-
tulivaunut
aurinkosihahtaa mereenjättää savuavan taivaanvapaan maan päälle kaupunkiraukea kehtosytyttelee valojaan jasen hermostossa sykevoimistuu ikkunasta näettulivaunujen jäljettuntuu kuinalkava yö = ikuisuus uusi aamu onkadulla harhailevienvarjokuvien kuvitelmaa