kosmas televisio

Kategoria: yleinen

  • kuoriminen

    —

    kirjoittaja

    kosmas
    in ,

    kuorin pois kuoretmehuineen jamyrkkyineen päivineen. kuorin pois tahtoni:kohtalon päivätluovutan tulevaisuuteen kuorin pois haluni: suojaudun kiimaltani viileään kärsivällisyyteen kuorin odotukseni: liekit syttykööt yöhönkun ovat syttyäkseen kuorin pois harhani:en tahdo nojata uneenenkä hulluuteen kuorin mielikuvani:opetan itseni uskomaanmiljoonaan mahdollisuuteen kaipaukseni kuorinlauluiksi, jotkalasken laineille veteen. : miksi? omenan syön joskus kuorineen,appelsiinia en. mitä on alla kaikkien kuorien? zen-toivo ja…

  • laulustani

    —

    kirjoittaja

    kosmas
    in ,

    tämä on tehty sua ajatellensydämestä, puusta ja vedestäsiksi uskallansen sulle otettavaksi antaa valoon verhottu pimeähuone josta äänetön kaipuupitkiä varjoja pitkinluoksesi kulkeutuu laulu vapaan maan rannalla;merituuliin käärittylähtemisen unelma,sen satamassa laiva sanaton kysymyspieni melodian aavistusulapallarauhattomien rytmien päällä

  • uneen

    —

    kirjoittaja

    kosmas
    in ,

    rapisee hidas hiekkaportaat pudottavattakaperin askeleinvajoten kuljenriittävän kauas, verhotheiluvat, ovetaukeavat (astu sisään) asemallejossa oudot konnarit;heidät tunnen kylläja he tuntevat minutja kohta kaikki on hoidettu:pahvinpalassa reikä kulmassa jajuna savuaa, kiskot, pilli huutaa pitkä käytävä, tässäavoin ikkuna ja valaistu yövapaa maa

  • tavoittamattomat?

    —

    kirjoittaja

    kosmas
    in ,

    lähelläkuultava aavistusenkelvalon kajounen piirihaltian suru läikähdysyli toden reunanunohdusyli vuoren puut ovat hopearunkoisiakuinka ne hohtavatikuisina täälläusvan hiipiessäsormien välistä kuultava unisen edessä syvä rotkoei siltaa

  • syysvaloa

    —

    kirjoittaja

    kosmas
    in ,

    kirkkausaamusiiven suhahdusherätti minut sukelsinviileään virtaan:tänään se on kylmempikuin eilen, muttei aurinkoole vielä kylmennytkokonaan ei läheskään. mutta päivää ei oikeastaan oleon vain auringonnousuja auringonlaskuja yö

  • tuhlatut

    —

    kirjoittaja

    kosmas
    in ,

    monet oppivatjotain itsestään ja maailmastavasta tuhlattuaan kaikki päivänsä, yönsäsielunsa ja ruumiinsakinolemattomiin jotkut oppivattultuaan tyhjin käsin tyhjään tilaanavaruuden eteiseenilman iloa, surua, odotusta ilman kuuta, kulta-aurinkoa, planeettaavettä, kiviä, tuulta, varjoja: kaikki annettu poiskannettu kaivoon johontämä syvä tuijotus

  • sateet

    —

    kirjoittaja

    kosmas
    in ,

    saapuivat sateetvapaalle maallepisarpiiskoinaja tihureina valtasivattyhjät taivaat javirittivät maan rummunja sadetanssin lätäköissäraskaat pilvetpainuvatja hajoavat väri on muuttunut aivan

  • kalliolla

    —

    kirjoittaja

    kosmas
    in ,

    tämä korkea paikkajolle kiipesinkatselemaan pysähtynyttä aikaahitaasti virtaavaaodotuksen usvaaja taivaaseen nouseviapuita täältä näenkuinka elokuun kaupunkisyttyy liekkeihin lännessäpunainen kajomustuva taivaspuhuu kohtalonsa julki

  • tulivaunut

    —

    kirjoittaja

    kosmas
    in ,

    aurinkosihahtaa mereenjättää savuavan taivaanvapaan maan päälle kaupunkiraukea kehtosytyttelee valojaan jasen hermostossa sykevoimistuu ikkunasta näettulivaunujen jäljettuntuu kuinalkava yö = ikuisuus uusi aamu onkadulla harhailevienvarjokuvien kuvitelmaa

  • metsään

    —

    kirjoittaja

    kosmas
    in ,

    puupilareiden välissäsammaltaipaleellatanssivat varjot ja aurinkotuulen säestyksellä hirviuros astelee lähteelle sienet nousevat maasta,outo yhteiskuntatai toisaalta ei niinkään mihin täältä lähtisin?