ilma

maa makaa hiljaa,
sateessa uupunut
pisarain pieksemä
planeetta

ja kauempana,
vieraammilla radoilla
kuulen
äänesi lipuvan ohitseni
pehmeästi, hipaisten

kuiskaukseksi vaieten –
ja välillemme kasvaa
pimeää:

(näen sinut jo paremmin)

jo loitonnut unesta,
käsi kädessä tuulen.