Olen syntynyt jossain vapaan pilven alla,
kuin veljeni aalto, ja lintu ja kauniit puut.
Olin nimetön niin kuin ne,
kaikkialla, ne veljeni muut.
Olin enemmän yksin vain,
kera itseni silmätyksin.
-Aaro Hellaakoski: Runo puhuu
Hellaakosken runot puhuttelivat minua jo vuonna 2001, jolloin niitä ensi kertaa kohtasin. Aloin silloin säveltämään Satakieli-sarjaa ja huomasin välittömästi, että nuo runot taipuivat lauluiksi kuin itsestään. Esitin joitakin niistä trubaduurina tuolloin.
Muutettuamme perheeni kanssa Sammattiin Stadissa treenaava Klava-yhtyeeni jäi tauolla ja aloin unelmoida uudesta paikallisesta bändistä. Se syntyi kun kysyin Vadelma ry:n sekä Neljän tuulen tapahtumien kautta tutustumaani Jukka-Pekka Liljaa kanssani soittamaan. JP on mestarillinen soitinrakentaja ja loistava muusikko, soittaa mm. itse rakentamaansa mongolialaista hevosenpääviulua, morinkhuuria.
Uutena sammattilaisena liityin Elias Lönnrotin henkistä perintöä hoitavaan Sampo-yhdistykseen ja mielenkiinnosta osallistuin heidän vuosikokoukseen. Yhdistyksen päätapahtuma on vuotuinen Sampo-juhla, johon ei tuolle vuodelle ollut vielä löydetty pääesiintyjää elävän musiikin osalta. Yhdistyksen hallitukseen kuuluva taiteilija Pekka Kainulainen oli kuullut että olen muusikko, kääntyi puoleeni ja kysyi, olisiko minulla mitään tarjota… Ajattelin, että saattaisi ollakin.
Kokouksen jälkeen kotona muistin Hellaakoski-luonnostelmani parin kymmenen vuoden takaa, ja uutta musiikkia alkoi tulvia heti kun tartuin kitaraan. Hellaakosken runokokoelma oli mukanani kun annoin musiikin tulla, tuuli käänteli lehtiä ja jäi runon ”Kulkijat” kohdalle. Kesä oli tulossa ja mahtava keikkatilaisuus tiedossa noin kuukauden kuluttua.
Ilmoitin paikallisessa Sammatin ja Karjalohjan kyläryhmässä, että uusi bändi on perusteilla, ja mukaan tuli kolmas trubaduuri, Markus Lehtonen, joka oli palannut vuosien tauon jälkeen musiikin pariin. Markuksen pääsoitin on trumpetti ja hän ilmoitti klaaraavansa myös lauluharmoniat. Markuksella oli myös treenikämppä, jossa aloimme treenata. Mukaan tuli myös lapseni luokkakaverin isä Timo Elomaa, joka soittaa huilua sekä kitaraa. Toinen koulukaverin isä Sakari Sola, erinomainen kitaristi, suostui tulemaan bassoon. Ja kokoonpanon hitsasi lämmöllä ja ymmärryksellä yhteen J. Salonen, joka on rumpalina käsittämättömän hyvä.
Kulkijat on erinomainen yhtye, jossa jokainen jäsen kontribuoi kokonaisuuteen vahvasti. Musiikki on ilmavaa, elävää ja kehittyvää. Olen kiitollinen ja iloinen, että pääsen tällaisen orkesterin kanssa luomaan elävää musiikkia.
Vastaa