torni

koobra liukuu kiviportaita
ylös torniin
salaisessa pimeydessä
selkärankaani pitkin

kämmenet koittavat
nähdä kylmän kiven,
tuulen ja meren

mutta pimeä on hiljaa
ja kuulen vain sen

jalkojeni välitse
luikertelee käärme
jähmetyn

avaimenreiästä
lankeaa valo