voimat


huomata ja tunnistaa
ihmissielut sokeudessa
unen pauloissa
aistiensa vankeudessa
pelkojen ja luulojen pidoissa
helvetin ja taivaan
voimien vietävänä


huomata itsensä;
tie toiseen tilaan
ulos talosta
metsään


tunnistaa sielu
ystävä, sisar –
hän raottaa jo verhoa
tähtien tarhaan


tunnistaa hymyävät silmät
huomata ikuinen tuli


katsoa tuleen,
hyväksyä ja ymmärtää:


tämä tomuinen vankilamme,
kaunis planeettamme –
jossa ruumis syntyy ja kasvaa,
vanhenee, rapistuu ja kuolee –
on oikeastaan vain
sielujen telakka


aistit, muisti ja mielikuvitus
ovat tämän puolen asioita, joilla
tiedämme minkä tiedämme
ja käsitämme itsemme
olevina yksilöinä


ja kaiken sen mitä emme tunnista tai huomaa
mitä emme tunne tai käsitä
täytämme uskon varmuudella
ja luulon lujuudella


avaimet tuntemukseen:
nöyryys, herkkyys ja avoimuus

tai avoimuus, herkkyys ja nöyryys


huomata ja tunnistaa
voimat jotka vallitsevat
keskuudessamme

 

Virta

Seison vedessä
virtaavassa,
tulevan edessä
odottamassa.

Jotain voisi jo ilmaantua
jotain mihin tarttua
ehkä onnea tai rakkautta
ehkä tänään tai huomenna
joki vain virtaa…

Kiinni ajassa
ajatusten kanssa
maailman kuvassa
luulokuvitelmassa.

Jotain voisi jo ilmaantua
jotain mihin tarttua
ehkä tänään tai huomenna
ehkä onnea tai rakkautta
edes vetäisi minut pohjaan.

Osaatko kuunnella?
sanattomia lauseita?
tuulen kuiskausta?
sateen soittoa?

Seison vedessä
vastauksen edessä,
olen yksin
oivalluksen tiellä.

Kun olen ymmärtänyt,
tämä hetki on nyt.

Päästä maailmasta
odotuksista, toiveista.
Päästä kuvitelmasta ja
ui virran mukana

ja ui virran mukana.

Herääjä

Olen polulla yksin
ja näen huomiseen,
kuulen hyvin sen ääniä
kaikuina ja olen
kaiku itsekin

sitten

mitä helvettiä tämä on?
turruta minut äkkiä
takaisin uneen

eihän täällä ole muita,
ruumiita vain ja
nuo unissakävelijät yhtenä laumana
pöristävät menemään
muille maille moottoriteitä

mutta herään enemmän,
silloin joku tulee vastaan
polkua köpöttelee
kristus-buddha
ja toinenkin tuonnempana

ajasta erillisinä
ne muodostavat ketjun
jonka voi jo havaita

ja linnut ovat saapuneet puihin laulamaan.

Profetia

i

Ihminen kulkee tietä pitkin,
tie on eteeni laitettu,
pysähtyä ei saa, ajatella ei kannata –

kokemukset tuotetaan minulle,
yksinkertaisina ja tarpeeksi voimakkaina, valmispakkauksina.

Pelko on ohjastajani: tällä tiellä pitää kulkea –
ei kohti tuntematonta vaan
turvalliseen vartioituun tarhaan.

Jotta en kysyisi:
miksi ahneilla on valta?
mihin olen matkalla?
kuka minua johtaa?

Onni on kuva, jota minun täytyy tavoitella.
Se on pyhä illuusio, joka täytyy luoda
ja jota täytyy pitää yllä.

Jotta en miettisi:
miksi aiheutan kärsimystä?
miksi pelkään veljeäni?
miksi tuhoan luontoa?

Ja jotta ostaisin itselleni ikuisuuden unelman
ja naulaisin arkkuni näillä arvoilla.

ii

Ihminen kulkee tietä pitkin,
hyvään ja ilmaiseen vankilaan.

Juureni ovat jo halvaantuneet
ja enimmäkseen pois rapisseet,
joten maailma luontoineen on oikeastaan tarpeeton.
Tarvitsen vain tämän.

Minulla on mielikuvani, peilikuvani,
suuri kupla ja tuhat ystävää.
Olen oma ystäväni, tykkään itsestäni.
Olen juuri sellainen mitä haluan olla.
Olen verkossa kuin hämähäkki, kuin kärpänen.

Tunnen kuin ihminen ja siksi vuodatan tunteeni mainostajille.
Jotta minulle osattaisiin paketoida
vielä parempi ja täsmällisempi unelma kulutettavaksi.
Vuodatan tunteeni myös isolle veljelleni.
Jotta epäsopivat, yhteiskunnallisesti haitalliset
ajatukset saadaan karsinoitua,
ja tarvittaessa karsittua
pois häiritsemästä yhteismieltä.

iii

Ihminen nukkuu ja antaa
vallan virrata ylitseen,
vaikuttuen valun virtojen mukana.
Väsyn. Vanhenen.

sanoja

hitaita sanoja
etsimässä tietä
tulla sanotuksi
ehkä kuulluksi
edes ajatelluksi

kömpelöitä sanoja
kapuamassa kielen päälle
ruuhkautumassa raja-asemalle
siellä kysytään mieltä

vapaita sanoja
toisiaan hapuillen
yhtymässä lausahduksiin
tanssiin käyvät

painavia sanoja
herätellen tunteita
ehkä ajatuksia
myllyn ratas liikahtaa

homeessa

akvaario vuotaa
uupumus pesii kaikessa
hullun hommaa
tyhjän kanssa tanssi
peilin takana
ei ketään
(vain nämä kahleet)

pinnallisessa maailmassa
alut ovat helppoja
kuin haaveet
mutta mikään ei todella kanna
paitsi viihde, addiktio,
tottumus ja usko

ja näin ratsastaa ratsastaja

kohti unelmaa
delfiinin selässä
karusellissa

pienen homeisen hetken ajan
silmät suljettuna
tuulen koskettaessa kasvoja
voi tajuta
mitä herääminen vaatii
ihmisparka

hei surusuu (sister blue)

hei surusuu, mitä tapahtuu?
kun sun olan yli katsoo kuu,
maa merituuliin kietoutuu
hei surusuu, se tapahtuu.

maahan juurtuu vakava puu
juuret kylmään maahan kaivautuu

vain elämä kutsuu, sydän rytmiä lyö
polku jatkuu ja haarautuu
soitto kaikuu, askel seisahtuu

nuotiossa tuli puuta syö
sen ympärillä kasvot valaistuu

mut varo: varjo vapaana on

minne lie kulkenut oon?
minne tästä ovesta päädyn?
minne lie kulkenut oon?
sen tietää saan.

 

 

Kuule

Ääni on läsnä.

Radio mitätöi välimatkan
jos tahdomme
pitää yhtä.

Koskettaa toisiamme.

Ihmiskunnan hermostossa
häilyy ajatus syvyydestä:
pinnan alla on jotain.

Olosuhteista

Meillä ei ole aikaa
koska emme oikein osaa elää

koska olemme pirstaleina
illuusion planeetalla

täällä puhuu mammona,
meidät pudotetaan koneeseen
ja aivoihimme tatuoidaan viivakoodi:

tee työtä / lomaile / harrasta / kuluta

Vapautemme on näin jaettu meille,
pönkitetty viihteellä, ryyditetty uskonnolla,
viritetty kilpailulla äärimmilleen: kuka on heikoin lenkki?

Tämä on ikuisen auringonlaskun maa
ja me valvomme toisiamme,
ja meidän on juostava yhä nopeammin;
mutta kiihtyvän oravanpyörän puolien välistä
viipaloitu välke voi kiteytyä totuudeksi:

syödä, juoda, naida, nukkua, uneksua –
luontomme tarpeet eivät muutu

mutta jos niin tahdomme,
meillä kuitenkin lopulta lienee valta
määrätä itsellemme olemisen ehdot,
luoda uudet olosuhteet

siis karkureille sekä
pyörästä pois pudonneille uusi koodi:

kyseenalaista / leiki / kommunikoi / jaa