Yhdistystoiminnassa taitaa aina olla riski, että hallitus alkaa toimia irrallisena, muun yhteisön yläpuolelle kohottautuneena sulkeutuneena sisäpiirinä. Tai ainakin tältä voi ulkopuolelta katsovan jäsenen silmissä helposti vaikuttaa, jos hallituksen toiminta ja tavoitteet eivät jostain syystä tunnu aukeavan.
Tätä ongelmaa ei kuitenkaan (ainakaan vielä) ole Vadelmassa.
Vatun organisaatiota on rakennettu yhteisöllisen avoimuuden idean pohjalta, mikä käytännössä tarkoittaa, että 1)pidämme säännöllisesti kaikille jäsenille avoimia idea- ja toimintakokouksia, 2)käymme keskustelua asioista Vadelman foorumilla ja 3)pyrimme luomaan kaikille tasa-arvoiset mahdollisuudet osallistua keskusteluun tarjoamalla jäsentiloilla nettiyhteyden*).
Hallitukselle jää tehtäväksi miettiä, kuinka saada yhdistyksessä asiat toimimaan ja tavoitteet toteutumaan, ja tehdä tarvitut päätökset.
Pyrin myös puheenjohtajana vaikuttamaan siihen, ettei hallituksen suljetuissakaan kokouksissa puhuta pahoja kenkään selän takana eikä huhuilla perättömiä vaan käsitellään ongelmat ongelmina jos niitä esiintyy.
*)Netti soveltuu Vadelman yhteisölliseen toimintaan mitä parhaiten mm. kokoavana informaatio- ja kommunikaatioväylänä. Vielä tosin ei sähköisen kommunikaation aika ole kokonaan valloittanut Vadelmaa: vaikka melkein kaikki jäsenet lukevat sähköpostia, monille bloggaaminen ja jopa foorumille kirjoittaminen tuntuu olevan ison kynnyksen takana. Mutta ovi on auki.
(Vadelman foorumi auennee venähtäneen huoltokatkoksen jälkeen one of these days)
Kommentit
Yksi vastaus artikkeliin “avoimuudesta”
Hallitus, demokratia ja vuosikokous.
Lain mukaan päätösvalta yhdistyksessä kuuluu jäsenille. On maailmanlaajuinen ongelma, että jäsenet itse luovuttavat päätöksenteon muille jättämällä osallistumatta yhdistyksen kokouksiin (vuosikokouksiin).
Kuitenkin tiukasti tulkittuna nykyinen hallitus on saanut toimintavaltuudet ja mandaatin vuosikokoukselta, johon kaikilla oli mahdollisuus osallistua. Kahdeksantoista jäsentä (joista viisi edellisen johtoryhmän jäsentä) oli paikalla kokouksessa. Tässäkin huomaa, miten äänestämättä jättäminen on aina todellinen valinta, vaikka se voi tuntua vain nukkumiselta.
On totta, että norsunluutornia tulee kaikin tavoin välttää. Mutta on myös totta, että mahdollisen tornin ovat jäsenet itse pystyttäneet.
Ja yhtä lailla totta on, että hallitus pyrkii tekemään vain ne päätökset, jotka sen on syytä tehdä. Ideoinnit ja luova toiminta jää ideakokouksiin ja muihin innostusryhmiin.
(Sori typerästä blog-identiteetistä. Olenpahan kuitenkin yhdistyksen rahastonhoitaja joten saa nyt olla.)