Tekijä: kosmas
-
turbaani
lihojen välistä ja altakahlehdit mielenaivojen ympärillejotta muistaisittämän yön sidot vyösiandromedan vyötäisilletanssit poseidonin polvillakannat siltasi aamukuuteenja siitä unen riekaleiden halki vieläauringon poskella puistossa askel toisen edessä yo yö
-
avoimuudesta
Yhdistystoiminnassa taitaa aina olla riski, että hallitus alkaa toimia irrallisena, muun yhteisön yläpuolelle kohottautuneena sulkeutuneena sisäpiirinä. Tai ainakin tältä voi ulkopuolelta katsovan jäsenen silmissä helposti vaikuttaa, jos hallituksen toiminta ja tavoitteet eivät jostain syystä tunnu aukeavan. Tätä ongelmaa ei kuitenkaan (ainakaan vielä) ole Vadelmassa. Vatun organisaatiota on rakennettu yhteisöllisen avoimuuden idean pohjalta, mikä käytännössä tarkoittaa,…
-
tulikoiran vuosi
Vadelman ry:n vuosikokous 28.1. päättää tunnustelevan mutta erittäin antoisan ensimmäisen toimikautemme, ja samana päivänä päättyy myöskin kiinalaisen kalenterin puukukon vuosi. Sunnuntaina 29.1. alkava Vadelman toinen toimikausi on tulikoiran vuosi.Myös tiibetiläisen kuukalenterin mukaan olemme siirtymässä puulinnun vuodesta tulikoiran vuoteen, tosin sen mukaan vuosi alkaa vasta 28.helmikuuta. ”Koiran vuosi on vilpitön, oikeudenmukainen ja eettinen. Hyvää tarkoittavat projektit…
-
unesta
silmät voi sulkea :korvilla ei voi tuijottaa sähkökärpäs-surinaja neonsäihkeen-rytmion – off avoimesta ikkunasta kulkeelevoton tuulikuin mainoslause silmät voi sulkea :korvilla ei voi tuijottaa ajatus herääristeilee aivoissaetsii muotoaan mutta salaa äänet kulkevat uniinja sekoittuvat kuviinon – off luovutan unelle sensillä uni tuntee yhteydentietää parhaiten
-
II
hämärässä ammuttu nuoli pureutui sydänlihaani,sai hämmennyksiin ja huumasi,piirsi ilmaan onnen haamunja pääni sisään unelman tuskin tajusin mitä tapahtui:kuolin vain ja synnyin,olit mielessänija kipinä sydämessä kun polkujemme risteyksessätunsit tultemme poltteen,nytkö vain ohikulkeneen unentaakse jääneen? sammuneen?
-
IV
seilaan kuun kanssapilvien pinnallakevyenraskaana unestaja toivomuksista tähtien rannalla seilaan yönvaikka olen jo kertaalleen pudonnutja sydänkintuhansiksi sirpaleiksi murtunut ilman painavaa kyyneltäsurun merestä en minäkään selviäellen hulluuteen tarpeeksi luotaja kaiken harteille nouse vielä siksi sirpaleita tähyänja poimin tähän maljaanjossa roihuun sydämeni sytytänjos sulta uuden saan kipinän
