kosmas televisio

CV

Kategoria: vapaa maa

  • syysvaloa

    —

    kirjoittaja

    kosmas
    in ,

    kirkkausaamusiiven suhahdusherätti minut sukelsinviileään virtaan:tänään se on kylmempikuin eilen, muttei aurinkoole vielä kylmennytkokonaan ei läheskään. mutta päivää ei oikeastaan oleon vain auringonnousuja auringonlaskuja yö

  • tuhlatut

    —

    kirjoittaja

    kosmas
    in ,

    monet oppivatjotain itsestään ja maailmastavasta tuhlattuaan kaikki päivänsä, yönsäsielunsa ja ruumiinsakinolemattomiin jotkut oppivattultuaan tyhjin käsin tyhjään tilaanavaruuden eteiseenilman iloa, surua, odotusta ilman kuuta, kulta-aurinkoa, planeettaavettä, kiviä, tuulta, varjoja: kaikki annettu poiskannettu kaivoon johontämä syvä tuijotus

  • sateet

    —

    kirjoittaja

    kosmas
    in ,

    saapuivat sateetvapaalle maallepisarpiiskoinaja tihureina valtasivattyhjät taivaat javirittivät maan rummunja sadetanssin lätäköissäraskaat pilvetpainuvatja hajoavat väri on muuttunut aivan

  • kalliolla

    —

    kirjoittaja

    kosmas
    in ,

    tämä korkea paikkajolle kiipesinkatselemaan pysähtynyttä aikaahitaasti virtaavaaodotuksen usvaaja taivaaseen nouseviapuita täältä näenkuinka elokuun kaupunkisyttyy liekkeihin lännessäpunainen kajomustuva taivaspuhuu kohtalonsa julki

  • tulivaunut

    —

    kirjoittaja

    kosmas
    in ,

    aurinkosihahtaa mereenjättää savuavan taivaanvapaan maan päälle kaupunkiraukea kehtosytyttelee valojaan jasen hermostossa sykevoimistuu ikkunasta näettulivaunujen jäljettuntuu kuinalkava yö = ikuisuus uusi aamu onkadulla harhailevienvarjokuvien kuvitelmaa

  • metsään

    —

    kirjoittaja

    kosmas
    in ,

    puupilareiden välissäsammaltaipaleellatanssivat varjot ja aurinkotuulen säestyksellä hirviuros astelee lähteelle sienet nousevat maasta,outo yhteiskuntatai toisaalta ei niinkään mihin täältä lähtisin?

  • kanto

    —

    kirjoittaja

    kosmas
    in ,

    juuret syvällärikkaassa maassamuisti mennyttä onko minullataivaassa keinuva latva,runko surua? tuulessa taipuvilla oksillahavinaa jaorava? pelkkiä ääniä, epäilen,en välitä.

  • etsin

    —

    kirjoittaja

    kosmas
    in ,

    polulla on mieli:se on viisausjoka paljastaa itsensäsille joka kulkeetyhjänä olen lähtenyttuolta tullut tähännyt seuraan perhosta huomasin sen katoavan,lensi tuonne jonnekinryteikköön

  • kurkotus

    —

    kirjoittaja

    kosmas
    in ,

    yli yön taipuvakouratahtoo sydämeesitarttua kiinni –pulssiisi sotkeutuapukeutua niin yhteenryt-mit-tyävapaan maan reunallalähelläsija melkein katsella silmilläsinousevan auringon kultaakuin viaton.

  • toukka

    —

    kirjoittaja

    kosmas
    in ,

    tiesin uneni todeksihymyilin herätessänimetamorfiseen sarastukseen muistan matkallani:joskus olin siivetönniinkuin me kaikkisiksielän hetken,olen, lentelen puiden välissäpolkua pitkinvapaana