Kategoria: vapaa maa

sama luonto meissä yhtäläinen ymmärrys samat ajatuksetkin melkein sopeudumme olon suhteisiin kun luonnoltamme suinkin tahdomme ja aina on mahdollisuus uneen. luotan kissani viisauteen kuten kuiskaavaan metsätuuleen kaiken puhuvaan virtaan aamuun nauravaan kauneuteen åpö+mnnnnnnnnnnnnnnnnnnnA< hän sanoi kehräten...

Rajapinta puhkeaa – aurinko kytee reunan alla ja pimeys, hulluus imeytyy avaruuteen ja tyhjän aivosolukkoon, luo olemattomasta totuuden, valon meren ja saaren; Sukeltaa pintaan valas, taivasolento. ja takaisin syvyyteen. kallioltani tätä katson ja tunnustan päällekäyvien pilvien painoa.

Bright light almost blinding,Black night still there shining,I can’t stop, keep on climbing,Looking for what I knew. Had a friend, she once told me,’you got a friend, you ain’t lonely,’Now she’s gone and left me onlyLooking for what I knew. Mmm, I’m telling you now,The greatest thing you ever can do now,Is trade a smile…

olen sinun varjoissasikarttanut eilistäjo kuvasi nähnytliian monesta peilistä olen sinun tuoksuissasimiettinyt muitamutta näen vain metsääen lainkaan puita olen sinun silmissäsikai eksynyt kissajoka luoksesi tahtoisivaan pysyy kadoksissa mau.

suru muuttui sumuksise piti minut sisälläänsuojasi äärettömyydeltäpehmensi pimeän kuoleman siirrotja rajan välittömyyskaikki tajuttavissahetkessä sumun sisälläei ole pelkoa eikä epäilyäkyyneltä ei tarvitse puristaaei ole vihaa lainkaan kuoleman siirrotja rajan välittömyyskaikki tajuttavissa mikään hyvä ei katoajättämättä hyvyyttä jälkeensä

kuorin pois kuoretmehuineen jamyrkkyineen päivineen. kuorin pois tahtoni:kohtalon päivätluovutan tulevaisuuteen kuorin pois haluni: suojaudun kiimaltani viileään kärsivällisyyteen kuorin odotukseni: liekit syttykööt yöhönkun ovat syttyäkseen kuorin pois harhani:en tahdo nojata uneenenkä hulluuteen kuorin mielikuvani:opetan itseni uskomaanmiljoonaan mahdollisuuteen kaipaukseni kuorinlauluiksi, jotkalasken laineille veteen. : miksi? omenan syön joskus kuorineen,appelsiinia en. mitä on alla kaikkien kuorien? zen-toivo ja…

tämä on tehty sua ajatellensydämestä, puusta ja vedestäsiksi uskallansen sulle otettavaksi antaa valoon verhottu pimeähuone josta äänetön kaipuupitkiä varjoja pitkinluoksesi kulkeutuu laulu vapaan maan rannalla;merituuliin käärittylähtemisen unelma,sen satamassa laiva sanaton kysymyspieni melodian aavistusulapallarauhattomien rytmien päällä

rapisee hidas hiekkaportaat pudottavattakaperin askeleinvajoten kuljenriittävän kauas, verhotheiluvat, ovetaukeavat (astu sisään) asemallejossa oudot konnarit;heidät tunnen kylläja he tuntevat minutja kohta kaikki on hoidettu:pahvinpalassa reikä kulmassa jajuna savuaa, kiskot, pilli huutaa pitkä käytävä, tässäavoin ikkuna ja valaistu yövapaa maa

lähelläkuultava aavistusenkelvalon kajounen piirihaltian suru läikähdysyli toden reunanunohdusyli vuoren puut ovat hopearunkoisiakuinka ne hohtavatikuisina täälläusvan hiipiessäsormien välistä kuultava unisen edessä syvä rotkoei siltaa

kirkkausaamusiiven suhahdusherätti minut sukelsinviileään virtaan:tänään se on kylmempikuin eilen, muttei aurinkoole vielä kylmennytkokonaan ei läheskään. mutta päivää ei oikeastaan oleon vain auringonnousuja auringonlaskuja yö