Klava live

Klava soitti kuumana heinäkuun päivänä Espan lavalla.
Videon kuvasi ja editoi Tom Ahola, äänen masteroi Petteri Kurki.

Keikkasetti

  • Uuden Ajan Skitso-Ihminen (King Crimson cover)
  • Sillat
  • Hauras
  • Tuulille
  • Virta
  • Polku
  • Yoga

Klavan nykyisessä kokoonpanossa soittavat:

  • Heikki Puska – koskettimet
  • Ringa Koskinen – laulu, munniharppu, pitkähuilu
  • Susanna Salama – saksofoni, perkussiot
  • Ayhan Akgez – huilu, taustalaulu, perkussiot
  • Henri Tuomi – rummut, taustalaulu
  • Kalle Kuisma – kitara, laulu
  • Tomi Lassi – basso
  • Jarno Koivunen – viulu

M2HZ – avoin kaupunkitelevisio

  • elävä ug/media/kulttuuri-arkisto (2007-)
  • Ohjelmatoimitus
  • puhuttelevuus = vaihtoehtoisuus = riippumattomuus
  • Teemoja
    • vapaa internet, vapaa tila, vapaa liikkuvuus
    • commons + p2p, creative commons
    • Systems Change
  • kokeilevuus, anarkistisuus, taide
  • verkostoituminen
    • ruohonjuuren kulttuuritoimijat ja mediatuottajat
    • mediataiteilijat
    • euphoria borealis
    • VJ Finland
    • korppiradio

 

Yllä on rustaamiani muistiinpanoja M2HZ -mediakanavan tulevaisuutta ajatellen.

Olen itse ollut mukana kanavan testilähetyksistä (2007) saakka ja tuotantopäällikkönä vuodesta 2009 alkaen. Mediakulttuuriyhdistys m-cultin ylläpitämä public access -nettitelevisiokanava sai viimeisinä vuosina (2010-2015) rahoitusta Stadi.tv:n kautta, mutta sen projektin päätyttyä kolmisen vuotta sitten M2HZ:kin vähitellen hiljeni ja hautautui kadoten kokonaan. Monet jäivät kaipaamaan hyvää ja monipuolisen rosoista kanavaa – ainakin minä ja pari ystävääni, jotka eivät ole facebookissa.

Nyt M2HZ:n olisi korkea aika palata maailmaan. Minulla on mielessäni tusinan verran ihmisiä – taiteilijoita, tuottajia, aktivistejä -, joita aion kysyä mukaan ja jotka melko luultavasti olisivat kiinnostuneita osallistumaan M2HZ:n suunnittelu-tuotanto-ja-toimitus-rinkiin riippumatta siitä onko kanavalla rahoitusta vai ei. Olennaista on nyt saada kanavan nettialusta avattua uudelleen ja kirkastaa uusi suunnitelma, joka nostaa pienen, itsenäisen, omaleimaisen ja särmikkään epäkaupallisen mediakanavan varteenotettavaksi vaihtoehdoksi megakorporaatioiden massatuuteille.

Miksi?

Huomenna – algoritmien ja tekoälyn suoltaessa meille kaikille oman maun mukaan räätälöityä viihdettä ja informaatiota, leipää ja sirkushuveja, joka toisaalta passivoi ja toisaalta syöttää päähämme tuottaja-omistajien ideologiaa liikutellen massaa mielensä mukaan samalla polarisoiden ääripäät kauas toisistaan – on autonominen vapaa media humanismin viimeinen oljenkorsi. Meidän on voitava kyseenalaistaa nykyinen maailmanjärjestys, meidän on rohjettava astua pois tästä valtavasta laivasta jota ohjaa ahneus ja rahavirrat ja ekosysteemimme kannalta tuhoisa ideologia, emmekä voi tehdä sitä muuten kuin avaamalla vapaita, riippumattomia kanavia riippumattoman marginaalin orgaaniseen yhteyteen.

Miten?

Kanavan menestyksen kannalta oleellista on vallankumouksellinen design: muodon ja sisällön on oltava orgaaninen syvällinen kokonaisuus, joka on helposti lähestyttävä, vaikuttava ja puhutteleva. Siksi on välttämätöntä ajatella kanavaa ”outside the box” – on ymmärrettävä tämän ajan mediakenttä ja ihmisten itsekkäät mediatottumukset, mutta niihin ei tule sopeutua vaan niiden läpi tulee murtautua.

M2HZ on epäkaupalinen ja ei-kapitalistinen, ja pohjaa ruohonjuuritason toimintaan ja elävän audiovisuaalisen kulttuurin verkostoitumiseen. Kanava on ymmärrettävä yhteisenä avoimena tilana ja mediumina, joka kuuluu meille kaikille, jonka olemuksesta ja ulosannista huolehtii taiteilijoiden, aktivistien, tuottajien ja suunnittelijoiden avoin kollektiivi.

Olemassa jo oleva Drupal-alusta mahdollistaa paljon, ja nykyiset arkistoidut videot on jo huolellisesti varustettu kattavalla metadatalla, mikä on ehdoton edellytys orgaanisesti toimivalle elävälle arkistolle. Drupal mahdollistaa myös laajentumisen yhteisötelevisiona vuorovaikutteiseen suuntaan.

 

voimat


huomata ja tunnistaa
ihmissielut sokeudessa
unen pauloissa
aistiensa vankeudessa
pelkojen ja luulojen pidoissa
helvetin ja taivaan
voimien vietävänä


huomata itsensä;
tie toiseen tilaan
ulos talosta
metsään


tunnistaa sielu
ystävä, sisar –
hän raottaa jo verhoa
tähtien tarhaan


tunnistaa hymyävät silmät
huomata ikuinen tuli


katsoa tuleen,
hyväksyä ja ymmärtää:


tämä tomuinen vankilamme,
kaunis planeettamme –
jossa ruumis syntyy ja kasvaa,
vanhenee, rapistuu ja kuolee –
on oikeastaan vain
sielujen telakka


aistit, muisti ja mielikuvitus
ovat tämän puolen asioita, joilla
tiedämme minkä tiedämme
ja käsitämme itsemme
olevina yksilöinä


ja kaiken sen mitä emme tunnista tai huomaa
mitä emme tunne tai käsitä
täytämme uskon varmuudella
ja luulon lujuudella


avaimet tuntemukseen:
nöyryys, herkkyys ja avoimuus

tai avoimuus, herkkyys ja nöyryys


huomata ja tunnistaa
voimat jotka vallitsevat
keskuudessamme

 

commoning the media

digital media evolution

  • global village radio network: building up awareness and sense of togetherness, not by mass communication but by person to person interaction, promoting collaborative creativity and multicultural richness
  • p2p, de-centralized power, co-operative, open source platforms and commons culture
  • archive, recycle and remix (truth&art) culture instead of disposable ”fast food” (news&entertainment) culture
  • introducing deep humanism & systems change: talks, interviews, provocations, forum
  • develop alternative social media tools for personal (individual) and non-personal needs
  • link to analog: local radio transmitters to electrify the global neighborhoods

challenges

  • how to kick our psychological depency (compulsion and addiction) on the many products of the current consumer-capitalistic system: corporation-owned social media and virtual (superficial) communities, corporation-owned media, audiovisual entertainment, smart-technology, etc.

VadelmaRadio-mietteitä

(Kirjaan tähän luonnosmaisesti VadelmaRadioon liittyviä ajatuksia)

VadelmaRadio on omaehtoinen yhteisöllinen taidemedia

  • muoto ja sisältö ovat yhtä oleellisia. Molemmat ovat orgaanisesti osa kokonaisuutta.
  • sisällön suhteen on vapauduttava niukkuuden harhasta ja avattava mieli paljoudelle: on voitava kyseenalaistaa mieltä hallitseva kapitalistinen kehys kaikkine rajoitteineen – ja nostaa elävä taide sekä musiikki itsearvoisesti korkeimmalle sijalle, tekijänoikeuksia toki kunnioittaen.
  • samoin verkostoitumisen suhteen on omaksuttava avoimien ovien käytäntö, jota P2P-maailma edustaa.
  • commons ja P2P-ajattelu sopii radioon täydellisesti: median valta hajaantuu jalkautuessaan eri ihmisryhmien keskuuteen, painotukset ja näkökulmat vaihtuvat, ryhmät voimaantuvat.
  • tarvitaan ennakkoluulottomuutta, seikkailumieltä, luovuutta – sekä tuotannon että tiedotuksen suhteen.
  • ensiarvoista on vuorovaikutteisuus ja elävä verkosto 1) kaikkien kuuntelijoiden ja 2) kumppanitoimijoiden kanssa sekä kaikkien tekijöiden kesken.
  • ajan virran valjastaminen vuodenaikojen, vuorokausien ja viikonpäivien harteille vaatii vain hieman kunnianhimoa ja mielikuvitusta ja sen voi tehdä hyvin monella eri tavalla, yhteisöllisesti.
  • identiteetti ja omaleima: jinglet, äänikuvat, logot, julisteet, tarrat

 

 

The future is eminently scalable: as long as we have the bandwidth and server space, there is no limit as to how big the site can grow. For the moment, we have no competition, a fact we’re not happy about. We’re distressed that there is only one UbuWeb: why aren’t there dozens like it? Looking at the art world, the problem appears to be a combination of an adherence to an old economy (one that is working very well with a booming market) and sense of trepidation, particularly in academic circles, where work on the internet is often not considered valid for academic credit. As long as the art world continues to prize economies of scarcity over those based on plentitude, the change will be a long time coming. But UbuWeb seeks to offer an alternative by invoking a gift economy of plentitude with a strong emphasis on global education. We’re on numerous syllabi, ranging from kindergarteners studying pattern poetry to post graduates listening to hours of Jacques Lacan’s Séminaires

Virta

Seison vedessä
virtaavassa,
tulevan edessä
odottamassa.

Jotain voisi jo ilmaantua
jotain mihin tarttua
ehkä onnea tai rakkautta
ehkä tänään tai huomenna
joki vain virtaa…

Kiinni ajassa
ajatusten kanssa
maailman kuvassa
luulokuvitelmassa.

Jotain voisi jo ilmaantua
jotain mihin tarttua
ehkä tänään tai huomenna
ehkä onnea tai rakkautta
edes vetäisi minut pohjaan.

Osaatko kuunnella?
sanattomia lauseita?
tuulen kuiskausta?
sateen soittoa?

Seison vedessä
vastauksen edessä,
olen yksin
oivalluksen tiellä.

Kun olen ymmärtänyt,
tämä hetki on nyt.

Päästä maailmasta
odotuksista, toiveista.
Päästä kuvitelmasta ja
ui virran mukana

ja ui virran mukana.

Pohdintaa radiosta

Viritän vastaanottimen sopivalle taajuudelle: siinä samassa olen fyysisessä yhteydessä – ilmassa kulkevien ääniaaltojen sekä avaruuksia taittavien sähköisten radioaaltojen avulla – toisessa paikassa olevaan ihmiseen, joka välittää minulle kahdenkeskisesti rupatellen ajatuksiaan ja valitsemaansa musiikkia virtaavassa muodossa. Aaltojen värähdysten mukana tunnelma, radion henki, kulkeutuu korvieni kautta sisääni ja ympäröi minut samoin kuin valo tai lämpö, kokonaisvaltaisesti ja välittömästi.

Ihmiskunnan suurimpia keksintöjä on radio. Kuten Marshall McLuhaninsa lukeneet tietävät, kaikki keksimämme ja käyttämämme erilaiset välineet (kuten esim. kieli, kirjoitus, raha, rautatie, auto, puhelin, elokuva, äänilevy, televisio, internet) avaavat ihmiselle uusia ulottuvuuksia ja muovaavat ihmiskunnan kehityskulkua suunnattomasti. Valitettavasti kuitenkin yleinen ymmärryksemme eri välineiden (ts. median) perustavanlaatuisesta ja keskenään tyystin erilaisesta vaikutuksesta itseemme tuntuu olevan yhtä heikoissa kantimissa kuin ymmärryksemme omasta vaikutuksestamme vaikkapa maailman nälänhätään ja kurjuuteen, ympäristökatastrofeihin tai tuotantoeläinten sydämettömään kohteluun. Surullinen tosiasia taitaa olla, että emme ihmiskuntana ole kiinnostuneet tavoittelemaan suurta ymmärrystä, sillä kuljemme helppoa konsumerismin tietä (kohti itsetuhoa); meille useimmille näyttää riittävän, että olomme on mukavaa ja tarpeemme tyydytetään. Ja jos nyt kuitenkin yksilöinä huolestumme maailman tilasta ja kehityskulusta, tänä päivänä tapaamme jakaa huolemme sosiaalisessa mediassa, jonka kautta saatamme saada välitöntä myötätuntoa, kannustusta tai lohtua samanmielisten ystävien kommenteista ja peukutuksista, kun samalla itse väline (eli some) tekee meistä entistä passiivisempia ja neuvottomampia itse asian eli yhteisen todellisuutemme ongelmien ratkaisemisen suhteen.
Radio on välineenä toista maata; se on luonteeltaan intiimi ja hyvin henkilökohtainen, mutta samalla potentiaalisesti erittäin voimakas yhteisöväline, joka toimii etenkin paikallisesti, mutta toisinaan myös karttaan piirretyt kansalliset rajat ylittäen, ja tekee näin joka puolella planeettaamme . Radio on myös globaalissa mittakaavassa verrattain tasa-arvoinen, sillä tavallisesti radiovastaanotin löytyy köyhimmästäkin kotitaloudesta ja syrjäisimmästäkin kylästä, ja periaatteessa radio-ohjelmaa voi tehdä kuka vain, jolla on oma ääni – ilman minkäänlaista koulutusta.

McLuhanin mediateorian käsitteiden mukaisesti siinä missä esimerkiksi televisio on viileä väline, radio on kuuma. Radion perusluonne ei ole pelkkää informaation välitystä vaan se on nimenomaisesti hengen välitystä – tämän seikanhan oivalsivat aikanaan perinpohjaisesti mm. eräät herrat Hitler sekä Churchill, jotka aikoinaan onnistuivat juurikin radion avulla saamaan koko kansan yhteishengen roihuamaan. Esimerkiksi television välityksellä vastaavanlaisen yhteishengen sytyttäminen ei olisi ollut mahdollista. Tokihan Hitlerin, Göbbelsin ja Speerin taide- ja propagandakoneisto hyödynsi kaikkia silloin käytettävissä olevia keinoja julistetaiteesta arkkitehtuuriin ja elokuvasta spektaakkeliin, ja oli näin ollen eräänlaista oman aikansa megalomaanista kokonaismediataidetta, mutta on luultavaa, että ilman radion sähköistävää vaikutusta koko kansakuntaa ei olisi saatu sysättyä yhteiselle tielle.

Radio on muutenkin vallankumouksellinen väline aivan toisella tavalla kuin televisio tai internet ja ns. sosiaalinen media; se käyttää aisteistamme vain yhtä – kuuloa – ja siksi se antaa kokemuksellisesti aivan eri tavalla vapautta sekä syvyyttä kuin audiovisuaalinen media. Koska kuva ei ole radion taakkana, se ei television tai näyttöruudun tavoin kahlitse huomiotamme vaan vapauttaa meidät käyttämään mielikuvitustamme sekä olemaan tilassa vapaammin, sosiaalisemmin ja huomaavaisemmin. Siinä missä kuva välittää yksinkertaista pinnallista informaatiota ja on helpommin lokeroitavissa, on ääni taas salaperäinen tunteiden liikuttaja ja näkymätön syvällisempi vaikuttaja – tämän ymmärtävät kaikki mainitsemisen arvoiset elokuvantekijät. Vaikuttavan musiikin tunkeutuminen ihmisen sisimpään on meille useimmille itsestäänselvyys; vain äänellä voi koskettaa ihmisen sielua.

Kärjistäen voidaan todeta, että kuvaan tottunut ihminen muuttuu kuvia pursuavassa maailmassa pinnalliseksi selailijaksi, ja audiovisuaaliseen videokuvaan tottunut muuttuu kaiken viihteen keskellä tositapahtumien suhteen sivulliseksi katselijaksi ja passiiviseksi kuluttajaksi. Älypuhelimen käyttö on entisestään pahentanut näyttöriippuvuuttamme – nykyisin vaikkapa bussissa lähes kaikki näyttävät istuvan hieman kumarassa käpertyneenä oman laitteensa hehkuun, ja integroitumisemme internetin kanssa on viimeistäänkin poistamassa sen luonnollisen rauhallisen rytmin, joka mahdollistaa ihmisen henkisen kasvun yhä ylöspäin, kohti tähtiä. Mutta meillä edelleen on vapaus valita toisin. Jos avaamme korvamme ja kuuntelemme, ja etenkin jos suljemme silmämme, näemme maailman paremmin ja kokonaisemmin – emme ole enää sivullisia vaan fyysisesti kaiken keskellä. Korviemme välissä voi alkaa tapahtua.

Radiolähetys on olemukseltaan välitön virta, joka kulkee suoraan lähettäjältä vastaanottajalle, johon sisältyy aina omanlaistaan tunnetta ja energiaa, joka jossain määrin aina välittyy kuulijalle.

Radio ja paikallinen elävä kulttuuri toimivat (parhaassa tapauksessa) orgaanisesti toisiaan ruokkien sekä rajattomasti rikastaen – epäkaupallisessa hengessä. Paikallinen (ja globaali) monikulttuurinen musiikki, marginaalissa toimivat musiikintekijät, runoilijat ja teatteriryhmät sekä monet muut relevanttia sisältöä luovat kulttuuritoimijat voivat löytää toisensa sekä oman yleisönsä radion välityksellä. Mielestäni tämä on yleisradion keskeisin tehtävä. Mutta kun kaupallisuuden logiikka tunkeutuu radion ytimiin yleisradiota myöten, on elävän kulttuurin hengitystila poissa.

Suomessa radio on nykyään surkeassa tilassa. Kaupallisesta radiosta en jaksaisi edes puhua, koska niiden sisältö on nykyisin niin suurilta osin sellaista kuraa, että niitä en pysty käytännössä enää juuri lainkaan kuuntelemaan. Aikanaanhan Radio City oli Suomessa vallankumouksellinen radio, joka toimi kyllä mainosrahoitteisesti – mutta silloin omaehtoinen sisältö vielä oli kuningas ja paljon painavampaa kuin jatkuvasti lisääntynyt, kaikista raoista tunkeva kaupallisuuden voima (joka konkreettisesti puski Radio Cityn kodin eli Lepakon nurin). Kun Radio City sitten ajautui taloudellisiin vaikeuksiin ja hiipui, Radio Helsinki jatkoi vapaan ja itsenäisen mainosradion soihdunkantajana joitakin vuosia, kunnes joutui sekin taipumaan olosuhteiden painosta yhä syvemmälle kapitalistiseen suohon – ensin Sanoman omistukseen ja lopulta yhdeksi melko tyhjänpäiväiseksi mainoskanavaksi tusinan muun rinnalla, kosiskellen autoilevia viihteestä ja urheilusta pitävää massaa pysyäkseen hengissä. BassoRadio toimii jossain määrin omaehtoisesti, koska sen kohdeyleisönä on urbaani elektronisesta musiikista pitävä nuorehko hipsterikansa, jolle kaupallisuus ilmeisesti on ihan ok ja kuuluu pakettiin.
Koska radiotaajuudet ovat Suomessa kauppatavaraa ja hinnat ovat pilvissä, tarkoittaa se käytännössä, että vain räikeän kapitalistisella logiikalla toimivat asemat pärjäävät kilpailussa, mikä taas tarkoittaa useimmiten isojen ketjujen valtaa, törkeää kuulijan aliarvioimista, idioottimaista yhdelle riittävän isolle kuulijaryhmälle kohdentamista, latteita ja suppeita ja puhkisoitettuja soittolistoja, isojen levy-yhtiöiden valtaa uuden musiikin esiin nostamisessa, läpeensä viihteellistä juontotyyliä ja tyhjänpäiväistä läpänheittoa, kompresoittua bassovoittoista tasapaksua äänimaisemaa, joka rytmitetään taajaan toistuvilla mauttomilla (muka makeilla) jingleillä sekä tietysti enemmän tai vähemmän ärsyttävillä radiomainoksilla.

Community media, whether broadcast or online, are crucial to ensuring media pluralism and freedom of expression, and are an indicator of a healthy democratic society. As an alternative medium to public and commercial media, as well as social media, they are characterized by their accountability to, and participation of, the communities they serve. They have a greater focus on local issues of concern and facilitate public platforms for debate and discussion.  -UNESCO

Suomessa – toisin kuin useimmissa muissa Euroopan maissa – ei ole elävää yhteisöradiokulttuuria, eikä sillä ole myöskään lain turvaamaa asemaa, vaikka EU ja UNESCO sitä suosittavat. Suomessa toimii kaupallisten lupien turvin viisi yhteisöradiota, joista Helsingin Lähiradio 100,3 on itselleni tuttu. Lähiradio on vapaa taajuus, joka antaa äänen maahanmuuttajaryhmille, uskonnollisille herätysliikkeille, kommunisteille sekä muutamille itsenäisille underground- ja kulttuuriohjelmien tekijöille. Sen ohjelmisto on siis melko vaihteleva sillisalaattisoppa, josta toki satunnaisesti voi löytää ohjelmahelmiä, vaikka kokonaisuutena sen profiili on peruskuuntelijan kuulokulmasta melko huomaamaton ja vähintäänkin outo.

Koska kaupallinen radio dominoi radioaaltoja, on myös Yleisradio joutunut miettimään kuulijastrategioitaan kohderyhmiä ajatellen, mikä ei välttämättä ole ollut kovin hyvä juttu radion kannalta. RadioMafia oli aikanaan erinomainen Ylen kanava, joka tarjosi melko paljon myös kokeellista ohjelmaa ja toimi suhteellisen hyvin jonkinlaisena valtakunnallisena vuorovaikutteisena kulttuuriasemana. RadioMafia kuitenkin pilkottiin YleX:ään (nuoret) ja YleQ:hun (yli kolmekymppiset), josta jälkimmäinen kuopattiin pian epäonnistuneena. YleX on mielestäni vielä epäonnistuneempi. Onneksi jotkut RadioMafian hienot ohjelmat jatkuvat edelleen, nyt Ylen ykkösellä, joka on melkeinpä ainoa kanava, jota itse nykyään kuuntelen (Lähiradio 100,3MHz:n ohella). Avaruusromua, Roman Schatzin Maamme-kirja, Etnoilta, Valkoista valoa, Ääniversumi, Jazzklubi…; kelpo ohjelmia tulee pitkin viikkoa, mistä olen kiitollinen, mutta kuitenkin… Miksi Yle 1 ei soita koskaan kiinnostavaa populaarimusiikkia, ja miksi rock- ja pop-musiikki on radiossa lähes aina joko nostalgiaa tai levy-yhtiöiden sinne syöttämiä uutuuksia? Jos kuuntelen vaikkapa BBC:n radiota, sieltä tuntuu tulevan koko ajan musiikkia, joka resonoi todellisuuden kanssa ihan eri sfääreillä kuin Ylessä, sillä parhaimmillaan radio (juuri nyt, tässä) ja omaehtoiset musiikintekijät (kaikkialla, tänään ja eilen) tosiaankin tuntuvat synnyttävän elävää rikasta kulttuuria symbioottisessa suhteessa toisiinsa.
Haluaisin milloin vain voida surffata radioaalloilla ja löytää sieltä odottamattomia asioita: tuntemattomia musiikintekijöitä, poliittista keskustelua, yhteiskunnallisten rakenteiden haastamista, monikulttuurista musiikkia naapurista, kirjallisuutta, kokeellista kuunnelmaa, gonzo- (ym) journalismia, epäkaupallisuutta, persoonallisuutta, ja niin edelleen.

Radio voi olla tulevaisuudessa jotain ihan muuta, jos tämä nykyinen yhteiskuntasysteemi saataisiin vaan kammettua historiaan. Radion ei myöskään välttämättä todellakaan tarvitse olla mikään massaviestin, vaan se voi olla syvällinen kommunikaatioväline meidän välillämme, marginaalin ruohonjuuriasema. Sellainen on perustettu, eläköön Korppiradio!

sielun itsenäisyysjulistus?

independence = riippumattomuus

olemme riippuvaisia, emme itsenäisiä
sielumme on kauppatavaraa

vapauden harha pitää koukussaan ja kahlitsee koko elämämme systeemin orjaksi
: vaikka tajuaisin koko kuvion julmuuden, silti kelaan että se on ihan ok

valitsemme käytännöllisyyden ennen periaatetta
ja helpon viihteen (viihtymisen) ennen haastavaa taidetta (totuuden kohtaamista)

voisimme ottaa käyttöön ylevät periaatteet, mutta se tekisi elämästä vaivalloista,
meille riittää että tavoittelemme yhteistä hyvää ja onnellisuutta ja samalla toivomme kovasti, että kaikki kääntyy lopulta hyväksi (ja voimme jatkaa ympäristön kohtuutonta kuormittamista, ihmisoikeuksien polkemista, asekauppoja, kehitysmaiden riistämistä ja yhä suurempien muurien rakentamista.)

sielumme on taakka, jonka voimme yhtä hyvin antaa, lainata tai vuokrata ultrakapitalismille,
tai jonka painoa voimme aavistuksen keventää kierrätyksellä tai hyväntekeväisyydellä
tai ostamalle reilun kaupan älylaitteen sitten heti kun sellainen keksitään.

yksilön vapaus on vapautta kulkea myötävirtaan, valita annetuista vaihtoehdoista
: on kilpailtava, on oltava kehityksen kärjessä, on oltava pinnalla ja menestyttävä
: jokaisen on tehtävä oma osansa yhteisen hyvän nimissä
: on ansaittava ja kulutettava rahaa, sillä systeemin pyörät pitää öljytä

yksilön vapaus on materiaalista vapautta, henkinen vapaus on yhteistä vapautta (commons)
: oma materiaalinen hyvinvointi on meille arvokkaampaa kuin hyvinvointi yleensä

yhteisen hyvän määrittelevät valtaa pitävät : rahan valta ja oman edun puolustajat
: pelon ja ennakkoluulon kauppiaat : sekä hyvää tahtovat lampaat eli systeemin ruoka

sielun vapaus on vapautta itsenäistyä,
tulla systeemistä riippumattomaksi

vapautuminen edellyttää
oman polun etsimistä
ja määrätietoista kulkemista riippumattomuudessa
pois pinnallisesta minästä kohti orgaanista itseä

: sielun itsenäistyminen vaatii luopumista lähes kaikesta, mistä on tullut elämässämme keskeistä, mikä orjuuttaa meidät sosiaalisella paineella

missä määrin voi elää niin ettei rahasta tarvitse välittää?

on luotava uusia muotoja, uutta hienovaraista sosiaalista vuorovaikutusta ja uudenlaista kulttuuria, joka tulee olemaan hyvin marginaalista ja lähes näkymätöntä, mutta todellista.

Herääjä

Olen polulla yksin
ja näen huomiseen,
kuulen hyvin sen ääniä
kaikuina ja olen
kaiku itsekin

sitten

mitä helvettiä tämä on?
turruta minut äkkiä
takaisin uneen

eihän täällä ole muita,
ruumiita vain ja
nuo unissakävelijät yhtenä laumana
pöristävät menemään
muille maille moottoriteitä

mutta herään enemmän,
silloin joku tulee vastaan
polkua köpöttelee
kristus-buddha
ja toinenkin tuonnempana

ajasta erillisinä
ne muodostavat ketjun
jonka voi jo havaita

ja linnut ovat saapuneet puihin laulamaan.