monet oppivatjotain itsestään ja maailmastavasta tuhlattuaan kaikki päivänsä, yönsäsielunsa ja ruumiinsakinolemattomiin jotkut oppivattultuaan tyhjin käsin tyhjään tilaanavaruuden eteiseenilman iloa, surua, odotusta ilman kuuta, kulta-aurinkoa, planeettaavettä, kiviä, tuulta, varjoja: kaikki annettu poiskannettu kaivoon johontämä syvä tuijotus

saapuivat sateetvapaalle maallepisarpiiskoinaja tihureina valtasivattyhjät taivaat javirittivät maan rummunja sadetanssin lätäköissäraskaat pilvetpainuvatja hajoavat väri on muuttunut aivan

tämä korkea paikkajolle kiipesinkatselemaan pysähtynyttä aikaahitaasti virtaavaaodotuksen usvaaja taivaaseen nouseviapuita täältä näenkuinka elokuun kaupunkisyttyy liekkeihin lännessäpunainen kajomustuva taivaspuhuu kohtalonsa julki

aurinkosihahtaa mereenjättää savuavan taivaanvapaan maan päälle kaupunkiraukea kehtosytyttelee valojaan jasen hermostossa sykevoimistuu ikkunasta näettulivaunujen jäljettuntuu kuinalkava yö = ikuisuus uusi aamu onkadulla harhailevienvarjokuvien kuvitelmaa

puupilareiden välissäsammaltaipaleellatanssivat varjot ja aurinkotuulen säestyksellä hirviuros astelee lähteelle sienet nousevat maasta,outo yhteiskuntatai toisaalta ei niinkään mihin täältä lähtisin?

juuret syvällärikkaassa maassamuisti mennyttä onko minullataivaassa keinuva latva,runko surua? tuulessa taipuvilla oksillahavinaa jaorava? pelkkiä ääniä, epäilen,en välitä.

polulla on mieli:se on viisausjoka paljastaa itsensäsille joka kulkeetyhjänä olen lähtenyttuolta tullut tähännyt seuraan perhosta huomasin sen katoavan,lensi tuonne jonnekinryteikköön

yli yön taipuvakouratahtoo sydämeesitarttua kiinni –pulssiisi sotkeutuapukeutua niin yhteenryt-mit-tyävapaan maan reunallalähelläsija melkein katsella silmilläsinousevan auringon kultaakuin viaton.

tiesin uneni todeksihymyilin herätessänimetamorfiseen sarastukseen muistan matkallani:joskus olin siivetönniinkuin me kaikkisiksielän hetken,olen, lentelen puiden välissäpolkua pitkinvapaana

huomisesta eteenpäin, nytkuljet vapaalla maallaseuraat ääniäpois pellosta, metsään ovatko ne lintuja?vai cyber-tatuointejajumalten mielessä? joen solinaa?vai murtuma avaruuden kuoressa,sen kallion raosta tulvivaavaloa kaikille aisteille? kuljet huojuvalla pinnalla,mutta irti eilisestämetelistä.