Kategoriat
Puheenjohtajan päiväkirja Yleinen

Ikävyyksiä, murheita

Tänä vuonna viisi vuotta täyttävällä kulttuuriyhdistyksellämme on riittänyt maallista murhetta matkan varrella. Kun toimintaamme on jotakuinkin pystytty pyörittämään vuodesta toiseen tarkoituksemme mukaisesti suunnilleen nollatuloksella, nyt yhdistyksellä on velkaa josta pitäisi suoriutua, sekä lisää synkkiä pilviä pään päällä.

Viime vuonna entinen Lönnrotinkadun vuokranantajamme (2005-2007) vaati meitä maksamaan yli kuuden tuhannen euron edestä lisämaksuja, jotka koostuivat sellaisten tilojen vuokrista, jotka olimme jo kirjallisesti irtisanoneet (mm. koska emme pystyneet enää jatkamaan niissä toimintaamme kun sähkö ja vesi oli katkaistu talosta saneeraustöiden vuoksi), ja hulppeasta purku- ja siivouslaskusta, joka koostui edellisten vuokralaisten tekemien rakennelmien purkamiskuluista sekä näiden tiloihin hylkäämien tavaroiden roudaus- ja jätemaksuista. Niiltä osin kuin katsoimme nuo hämmentävät vaatimukset edes jossain määrin aiheellisiksi, maksoimme ne pois – eikä yhdistystä onneksi sen jälkeen ole uhkailtu oikeustoimilla eikä uusia laskuja ole tullut, vaikka pelko näistäkin on yhä olemassa.

Tänä vuonna harmeja on koitunut Vadelman aktiivisesta tapahtumatoiminnasta.
Huhtikuun aikana järjestimme Galleria Maa-tilassa Samuel Huberin taidesäätiön tukeman Vadelmatiloja -näyttely/tapahtuman, joka monipuolisuudessaan ja osallistuvien taiteilijoiden määrässä oli mielestäni yksi kautta aikain hienoimmista tuotannoistamme. Ikävä asia, joka tuon tapahtuman yhteydessä koettiin, oli tilaan tehty murto. Tullessamme avajaisviikonlopun jälkeen avaamaan näyttelyä saimme havaita, että tilaan oli murtauduttu installaatiotilana olleen tuulikaapin kautta ja mm. Vadelman tietokone, skanneri/printteri ja videokamerat (joista toinen oli lainattu), av-lainaamon videotykki, Maa-koulun dvd-soitin, oma läppärini sekä jonkin verran muuta tavaraa oli viety – yhteensä noin parin tuhannen euron edestä. Mitään vakuutuksia ei ollut, mikä osaltaan lisäsi murron ikävyysastetta; mutta saimme olla kiitollisia ettei taideteoksiin oltu kajottu ja itse tila sekä mm. oma akustinen kitarani oli jätetty rauhaan – ja että itse taidetapahtuma saatiin vietyä menestyksekkäästi loppuun työpajoineen ja televisiokeskusteluineen.

Seuraava murheen aihe oli toukokuussa neljättä kertaa järjestetty perinteinen Vadelma kukkii -puistokonsertti Alppipuistossa, johon aikaisempina vuosina olemme saaneet avustusta Helsingin kaupungin kulttuuriasiainkeskukselta, ja johon jälleen haimme muutaman sadan euron apurahaa. Konsertin kulut nousivat tänä vuonna (hyvän äänentoistolaitteiston vuokraamisen johdosta) aiempia vuosia suuremmiksi – ja kun ennen tapahtumaa tiedustelin KulKelta saammeko avustusta, sain kuulla ettei hakemustamme oltu ehditty käsittelemään joidenkin viraston muuttokiireiden vuoksi. Vadelmatapahtuma kuitenkin tästä huolimatta järjestettiin, olihan se osa Kallio kukkii -ohjelmistoa ja kaikki järjestelyt meidän osaltamme oli hoidossa.
Myöhemmin sitten valmistellessamme seuraavaa tapahtumaa, Vadelma Festiä, sain kuulla että Kulken päätös oli kielteinen. Perusteluina oli että Kallio kukkii -tapahtumaa tuetaan jo, eikä yksittäisiä tapahtumia enää rahoiteta. Kallion kulttuuriverkosto, joka tässä kohden oli joutunut kaupungin myöntämän kulttuuriapurahan kanavoijan epäkiitolliseen tehtävään, ei ymmärrettävästikään ollut ollut tietoinen Vadelman järjestämän tapahtuman kuluista ja kysyessäni heiltä nyt jälkikäteen avustusta kaikki rahat oli tietysti jo jaettu, mikä oli kaikkien mielestä harmillista, niinpä Kallion kulttuuriverkosto päätti kuitenkin korvata Vadelman kuluista 300 euroa, vaikka tämä heidän sitten pitikin riipiä kasaan joistain muista kuin Kallio kukkii -määrärahoista; olemme tästä erittäin kiitollisia Kallion Kulttuuriverkostolle.

Kesän päätapahtuman lähestyessä alkoi näyttää siltä, että myös Vadelma Fest ’09 tulisi tuottamaan taloudellista tappiota; Nurmijärven kunta ei myöntänyt tapahtumaan apurahaa, eikä lippuja mainostuksesta huolimatta oltu myyty ennakkoon kuin vaivaiset kymmenisen kappaletta – huolimatta todella edullisesta hinnasta (10 e / 2 päivää) ja hienosta esiintyjäkaartista – epävirallisen tavoitteemme ollessa sata myytyä ennakkolippua. Päänvaivaa aiheutti lisäksi huviluvan edellyttämän neljän kortillisen järjestysmiehen löytäminen; viikonlopulle löydettiin lopulta yksi vapaana oleva järkkäri, joka sitten Fest-päivän aamuna ilmoittikin olevansa 39 asteen kuumeessa. Myöskään emme olleet ehtineet saada päätöstä Hyvinkään poliisille toimitetusta tapahtumailmoituksesta, mutta tuossa vaiheessa tapahtuman peruminen olisi ollut yksinkertaisesti mieletöntä kaiken henkisen sekä taloudellisen satsauksen ja isojen järjestelyjen jälkeen.
Tapahtuma sujui pääosin kuitenkin järjestelyjen osalta varsin mallikkaasti – kiitos monien vapaaehtoisten vadelmalaisten. Mutta sää oli kolea ja yleisöä lopulta vain vajaat 50 koko viikonlopun aikana, ja Vadelman Festistä tekemät tappiot nousivat lähelle tuhatta euroa.
Poliisi kävi paikan päällä kahdesti, ensin lauantai-iltapäivänä tsekkaamassa tapahtuman luonteen – en itse päässyt keskustelemaan heidän kanssaan sillä olin samanaikaisesti esiintymässä bändini kanssa lavalla – ja toisen kerran yhdeltä yöllä kertomassa että tapahtuma pitää lauantain osalta lopettaa, sillä huvilupamme on klo yhteen. Tämä oli harmillista, koska esiintymisaikataulut olivat luonnollisista syistä myöhästyneet ja tuolloin Barefoot Brothers oli vasta lopettelemassa keikkaansa eikä toinen pääesiintyjistä Plain Ride ollut vielä ehtinyt edes aloittaa. Kävin kuitenkin poliisin kehotuksesta ilmoittamassa yleisölle, että joudumme tältä päivältä sulkemaan äänentoiston, ja loppuiltaa jatkettiin rauhallisesti leirinuotion ääressä.
Tapahtuman jälkeisellä viikolla meitä sitten puhelimitse kehotettiin hakemaan meille myönnetty huvilupa Nurmijärven poliisilta, minkä teimme. Lupa näytti minun silmiini olevan ihan ok, eikä siinä esim edellytetty järjestysmiehiä.

Tänä aamuna sain tänne Berliiniin soiton Hyvinkään poliisilta ja minulle kerrottiin, että Vadelma Festin järjestelyissä on todettu olevan puutteita ja minut tullaan hakemaan Vadelman ja tapahtuman vastuuhenkilönä asiasta kuulusteluun kunhan palaan Suomeen. Mainitut puutteet tai laiminlyönnit liittyivät ensinnäkin anniskelulakiin, sillä myönnetyn luvan mukaan kenelläkään ei olisi saanut olla hallussaan päihdyttäviä aineita. Meidän olisi pitänyt kieltää ihmisiä tuomasta alkoholia festarialueelle ja takavarikoitava mukana tuodut mahdolliset kaljatölkit ja viinipullot. Toiseksi olimme rikkoneet lakia jatkamalla konserttia yli luvassa lukevan ajan. Tässä on mielestäni hyvä huomioida, että esimerkiksi naapurit eivät olleet tapahtumasta valittaneet, vaan poliisi vain tuli vain tarkistamaan että noudatamme aikataulua, jonka olimme itse poliisille ilmoittaneet (Plain Riden olisi pitänyt aikataulun mukaisesti soittaa jo klo 00). Kolmas poliisin mukaan puutteellinen asia oli, ettemme olleet ottaneet vakuutusta tapahtumaan.

On todella ikävä ajatus, että Vadelmalle tässä tilanteessa rapsahtaisi vielä sakot noiden mainittujen taloudellisten tappioden lisäksi. Vadelma fest ’09 oli kuitenkin ry:mme varsin pienimuotoinen, hyvähenkinen kokoontuminen, jonka pääpaino oli elävässä musiikissa ja taiteessa sekä yhdessäolossa.

Nykyisessä taloustilanteessamme saattaa hyvinkin olla niin, ettei Vadelma kestä tätä mahdollista uutta rasitetta. Siksi olenkin henkisesti jo itse varautunut (unohtamaan ajatuksen uuden kitaran ostamisesta ja) maksamaan mahdolliset sakot.
Vadelma on viime aikoina saanut paljon kiitosta mm. Vadelmatiloista, lukuisista M2HZ-kanavalle tuotetuista ohjelmista, osallistumisesta muiden järjestöjen tapahtumiin jne. Nyt vain alkaa tuntua, että olisi hyvä saada myös taloudellista tukea jostain taholta. On mielestäni kurja ajatus, että ne jotka vapaaehtoisina vastaavat kulttuuritapahtumien järjestämisestä, joutuvat lopulta vastaamaan myös tapahtuman kaikista mahdollisista yllättävistäkin kuluista. Tukijoita tarvitaan nyt!

Kaiken tämän talousmurheilun keskellä olen kuitenkin toisaalta tyytyväinen ja ylpeä siitä, mitä olemme Vadelmassa saaneet yhdessä aikaan. Tapahtumat elävät ja monipuolistuvat, ja tulossa olevat dokumentaariset lehti- ja videotuotantomme kertovat muillekin ihmisille miten hyvältä Vadelma voi maistua. Mutta talousongelmien kanssa painiskeleminen rasittaa kuitenkin yhteisiä henkisiä voimavarojamme, näyttää jopa aiheuttavan riitaisuutta hallituksenkin sisällä ja uhkaa siirtää yhdistyksen painopistettä sellaiseen suuntaan, jossa kulttuurin luominen ilmaiseksi alkaa tuntua järjettömyydeltä.