yhteistoiminnan muotoseikoista

Tänään Totuusradiota kuunnellessani mietin kulttuuri/media/tuotanto-osuuskuntaamme Armas Kollektiivia – sekä niitä muita enemmän tai vähemmän epämuodollisia kollektiiveja joihin se ideatasolla itseni kautta kytkeytyy.
  • Korppiradio on yhteisöllinen kokeilunhaluinen kulttuuritoimija, joka luo melko aktiivisesti ja persoonallisen vallattomalla tavalla uutta rajatonta lähimediaa – rakentaen samalla vuorovaikutteista sosiaalista verkostoa, ja toimii käytännössä ilman rahaa. Kammari on tila, joka toimii motivoituneiden yhteisöjen ja yksilöiden kohtaamispaikkana sekä käytännönläheisen toiminnan ja kulttuurin pajana – samankaltaisin periaattein, ihmisten ehdoilla.
  • Vadelma on elävän musiikin sekä audio/visuaalisen ja elävän taiteen parissa toimivien duunareiden ja harrastelijoiden kulttuuriyhdistys, joka toimii ja skaalautuu jaetun tilan ehdoilla ja yhteisen luovuuden kautta. Alppipuiston kesä on yhteisöjen löyhähkö kollektiivi, jota yhdistää yhteinen kaupungin kulttuurikeskuksen rahoittama kesätapahtumien sarja.
  • M2HZ on avoin kaupunkitelevisio, joka toimii parhaansa mukaan public access -periaatteen mukaisesti – tällä hetkellä mediakulttuuriyhdistys m-cultin masinoimana ja julkisin varoin tuettuna.
Armas Kollektiivi kaipaa muotoaan. Se syntyi halusta tehdä yhdessä laadukasta, tiedostavaa ja kriittistä journalismia ja av-tuotantoa; mutta hyvä ideahiillos hiipui alkuinnon jälkeen, koska kollektiivisesti tuotetut korkeatasoiset av-tuotannot tahtovat syödä resursseja (aikaa / rahaa) joita meillä ei lähtökohtaisesti ylen määrin ollutkaan. Yhteislähtö olisi vaatinut jengiltä Isoa Motivaatiota ja organisointikykyä ja energiaa ja yhteisfokusointia. Motivaatiota epäilemättä meiltä kaikilta löytyy, mutta yhteismotivoituminen tuntuu jossain määrin utopialta – niinpä osuuskunnasta tulikin nopeasti pelkkä yksittäisten projektien laskutusalusta. Mutten epäile etteikö yhteismotivaatiotakin voitaisi löytää.
Itselläni motivaatiota syntyy mm. epäkaupallisen ja avoimen tilan jatkuvasta vähenemisestä ja ylipäänsä todellisuuden realiteettien paremmasta ymmärtämisestä; siispä koen että Armaan pitäisi olla jonkinlainen vapaan median ja kestävän kulttuurin inhimillinen esitaistelija, ja muutoksen agentti. Armas voisi tuottaa omalla skaalallaan avointa kulttuuria, musiikkia, ääntä, elokuvia, mediaa, taidetta, tapahtumia ja synnyttää uudenlaista verkkokulttuuria ja ohjata uudenlaiseen kulutuskäyttäytymiseen. Tässä kohden tulevat kuvaan mainitsemani muut kollektiivit.

Olisiko osuuskunta säädettävissä avoimen kollektiivin hallinnoimaksi yleiskäyttöiseksi toiminta- ja resurssityökaluksi, joka sivussa voisi turvata resurssejaan luovuttavan osallistujan oman toimeen tulemisen? (Ko-operatiivi olisi kuvaavampi sana kuin osuuskunta, koska yhteisesti operoiminen on itsessään tärkeämmässä roolissa kuin omistamisrakenne.) Kenelle toimeentulo osuuskunnan kautta on kysymyksessä, tarvitsee ehkä miettiä ensin uudelleen mitä ja paljonko todella tarvitsee toimeen tullakseen. Luova työ, yhteinen tila ja jaettu aika on rahaa arvokkaampaa.

Sille olisi hyvä määrittää ja sopia universaalit perusteet: sen pitää olla Avoin (kuten open source), yhteinen (kuten commons) ja oma (kuten Armas).

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *