Residenssikuukauteni Rasissa maaseudun rauhassa on alkanut musiikin ja säätämisen merkeissä. Korppiradion uusi lähetysstudio on nyt Rasin vanhan Kansakoulun salissa, ja kaikki kitarat on vireessä. Tänään on maanantai ja aurinko paistaa.
Luin Nicholas Carrin kirjan Pinnalliset – Mitä internet tekee aivoillemme? (Shallows, 2009). Carr päivittää Marshall McLuhanin mediateoriat tähän päivään ja piirtää erinomaisen tarkkanäköisesti tieteelliseen tutkimukseen pohjautuvaa kokonaiskuvaa maailmasta johon olemme uusimman teknologisen harppauksen myötä siirtyneet ja siirtymässä. (Carrin uusin kirja Glass Cage kartoittaa samoja älyteknologian ja automaation vaikutuksia ihmisen käyttäytymiseen ja ajatteluun.)
Kirjan aihe koskettaa meitä kaikkia ja johtopäätökset ovat hälyttäviä. Internet ja älyteknologia muuttaa ihmistä isolla skaalalla; aivomme konkreettisesti sopeutuvat uusimpien työkalujemme tarjoamaan helppouteen ja tottuvat selailevaan, pinnalliseen ja häiriöiden jatkuvasti keskeyttämään tapaan käsitellä tietoa. Tämän kehityksen hinta on kallis: menettäessämme aivoistamme kyvyn rauhalliseen syventymiseen, menetämme samalla kyvyn empatiaan ja myötätuntoon. Koneen syleileminen tekee meistä koneen kaltaisen ja ihmisyys pakenee marginaaliin.
Miten tämä kehitys on käännettävissä? Väitän että se jatkuu, mutta myös kääntyy (koska kosmoksen lait jatkavat toimintaansa ihmisestä riippumatta). Ihmisyys ei katoa kokonaan, vaan se kerääntyy navaksi, jonka energia tiivistyneenä on muutoksen alku.
Tämän luottavaisen tietoisuuden valossa itse näen yhtäläisyyden ruohonjuuritason liikehdinnän, tiettyjen uusien lähtökohdiltaan vallankumouksellisten hankkeiden välillä, joita on nousemassa erilaisista toimijakentistä. Vallankumouksellisuudella tarkoitan kriittisyyttä – että mieltämme hallitseva valta asetetaan kyseenalaiseksi, oli kyse kulutustottumuksista, ajattelun tai yhteiskunnallisista rakenteista, tai yhdessä toimimisen muodoista. Näistä uusista yhteisöllisistä ja avoimista toimijoista mainittakoon Vapaa yliopisto, Commons.fi sekä Kammari, joka toimii avoimena kulttuuritilana Helsingin Kalliossa kooten toimijoita yhteen, sekä oma kanavamme Korppiradio.
Myöskin kymmenen vuotta Helsingin ruohonjuurikulttuurikentällä toiminut Vadelma ry on nyt tietoisemmin etsimässä omaa rooliaan tässä paletissa. Analoginen, inhimillinen, yhteinen ja omaehtoinen on oma luova maailmamme – avoin kupla joka etsii yhteyttä muihin kupliin.
Pyrin nyt maaliskuussa residenssiaikanani kirjoittamaan vähintään pari kertaa viikossa ajatuksia tänne blogiin. En tosin lupaa mitään. Nautin täällä vallitsevasta vapaudesta (kuten kissanikin) sekä mahdollisuudesta edistää spontaanisti ja suunnitellusti musiikki- ja radioprojekteja sekä synnyttää uusia ideoita. Aikaa on (vain/peräti) kolme viikkoa, katsotaan miten menee.
Vastaa