ajatuksia

Yksi on Maa

Perheelläni on ollut suuri ilo olla osallistujana ja melkeinpä arkkitehtinä Neljän tuulen yhdistyksen teemavuodessa Yksi on Maa. Puolisoni Sisko Pajarin kanssa olen ollut suurella sydämellä auttamassa Four Winds tuki ry:n uudistautumista tänä vuonna toteuttamalla yhdistykselle uuden logon ja uudet nettisivut, tuottamalla Yksi on Maa -elokuvaillan ja -konserttitapahtuman sekä moniosaisen podcast-sarjan. Poikamme Kaarne (nyt 3-vuotias) taas antoi teemavuodelle viime syksynä nimen – laulelemalla itsekseen kylpyhuoneessa ”yksi on maa, yksi on maa…”.

Tapahtumat lähtivät liikkeelle vähän yli vuosi sitten, kesällä 2018. Osallistuimme koko perheen voimin viime vuonna ensi kertaa Neljän tuulen kesätapahtumaan teemaltaan Vesi on Elämä, joka oli avartava, inspiroiva ja voimaannuttava kokemus.

Leirillä meille syntyi tunne suuresta perheestä, joka jakaa samanlaiset arvot – luonnon hengellisyyden kunnioitus, avoimuus suurta mysteeriä kohtaan, itsensä ja muiden hyväksyminen sellaisina kuin olemme, ja halu kasvaa ihmisenä. Tärkeänä keskushahmona tässä perheessä on Neljän tuulen Isoisä Charles Lawrence, joka oli käynnistämässä Teemu Kassilan ja Johannes Setälän kanssa Neljän tuulen toimintaa Suomessa vuonna 1996. Kaikki leirin arvoisat vieraat idästä, etelästä, lännestä ja pohjoisesta, tapahtuman toteuttaneet Neljän tuulen hallituslaiset sekä me, osallistujat, olimme yhtälailla osa samaa isoa tasa-arvoista perhettä. Alkuperäiskansojen viisauteen pohjaavat opetukset ja laulut, shamanistiset ja luonnon pyhyyteen liittyvät seremoniat sekä luonteva yhdessäolo, jonka keskuspaikkana toimi suuri tiipii, kaikki tämä avasi itselleni tien kulkea mukana ja motivaatiota osallistua toimintaan.

Itselleni oli inspiroivaa myös se, että juuri kukaan leirillä ei käyttänyt älypuhelimiaan eikä esimerkiksi seremonioita saanut kuvata – ainoastaan kuvaaja Lea Kömi teki hienoa työtä dokumentoidessaan tapahtumia valokuvin. Nöyrä ja kokonaisvaltainen läsnäolo on ratkaisevaa kun mennään itsen ja luonnon yhteyteen, ja siksi samoin päihteettömyys leirillä on hyvin tärkeää.

Leirin aikaan osunut täydellinen kuunpimennys sai ihmisiä kerääntymään kalliolle ja otin mukaan akustisen kitarani. Soitin laulut kuulle, tuulille ja teltassa nukkuvalle pojalleni. Seuraavana päivänä Neljän tuulen puheenjohtaja Virko Kolulahti sanoi minulle elävästä musiikistani inspiroituneena, että me järjestämme yhdessä Neljän tuulen konsertin ja pyysi minut esiintymään. Sanoin että kyllä se sopii.

Tuotanto käynnistyy

Syksyllä aloimme Virkon kanssa tuotannon suunnittelun ja Sisko tuli kolmantena mukaan tuotantoryhmäämme. Aluksi suunnittelimme pelkästään konserttia keväälle ja muutamaa tapahtumapaikkaa mietittyämme päädyimme Malmitaloon. Paikan päällä kokoustaessamme syntyi ajatus hieman laajentaa tuotantoa – päätimme järjestää ensin Neljän tuulen elokuvaillan Malmitalon pienessä salissa ja konsertin myöhemmin keväällä Malmisalissa. Ja koska olemme Siskon kanssa radioaktiiveja Korppiradiossa, tuli myös ajatus tehdä Yksi on Maa -teemaa syvällisesti ja eri kulmista avaava podcast-sarja, jonka osat julkaistaisiin kevään kuluessa.

Produktiosta kasvoi siis nopeasti varsin iso kokonaisuus, johon halusimme laittaa kaiken osaamisemme ja olimme valmiit käyttämään paljon aikaamme. Haimme tuotannon tueksi avustuksia Helsingin kaupungin taide- ja kulttuurirahoista, Suomen kulttuurirahaston maakuntarahastolta sekä Musiikin edistämissäätiöltä. Valitettavasti emme saaneet lainkaan apurahoja, joten kävi ilmeiseksi ettmme tulisi saamaan lainkaan palkkaa tuotantotyöstä ja oli myös riski että emme pääsisi taloudellisesti omillemme.

Kevät saapuu

Elokuvailta 28.3.2019 oli ensimmäinen Yksi on Maa -tapahtuma. Kunniavieraina tässä lämminhenkisessä tilaisuudessa olivat elokuvantekijäpariskunta Markku Lehmuskallio ja Anastasia Lapsui, heiltä esitettiin hieno mustavalkoinen elokuva nenetsien elämänkaaresta, Matka, jonka jälkeen yleisö sai esittää kysymyksiä. Venäjänkielen tulkkina toimi Elina Mäkilä. Toisena elokuvana illassa esitettiin Neljän tuulen 20-vuotisleirillä vuonna 2016 kuvattu Ville Tantun ohjaama elokuva Sata rumpua, joka hienosti avaa Neljän tuulen toiminnan ydintä ja yhteisöllistä voimaa.

Anastasia Lapsui ja Markku Lehmuskallio
kuva: Virko Kolulahti

Kävimme Virkon ja Siskon kanssa helmikuun pakkasilla kyläilemässä Markun ja Anastasian kotona Helsingin Munkkivuoressa, jossa teimme molempien haastattelut Podcast-sarjaa varten. Kuten Charles Lawrence toisaalla vanhoista ystävistään totesi: ”…they are like a treasure chest, ask them a question and they open up!”. Suuri ajaton viisaus, elämänkokemus ja sydämellisyys välittyy heidän lasnäolostaan ja sanoistaan.

Samaa voi sanoa Charlesista, jonka kanssa minulla oli ilo tehdä pitkät radiohaastattelut ensin netin välityksellä sekä toukokuussa kasvokkain, kun hän saapui kotoaan New Yorkista pääesiintyjäksi Yksi on Maa -konserttiin 10.5.2019. Jälkimmäisestä, lintujen kevätlaululla kirjotusta haastattelusta on tätä kirjoittaessa vielä julkaisematta yli tunnin verran kiehtovaa tarinaa, jotka olen suunnitellut julkaista lähiaikoina.

Yksi on Maa -podcastissa julkaistiin keväällä kolme osaa noin kuukauden välein. Ensimmäisen osan teemana oli ”Planeetta” ja haastateltavina siinä oli ilmastotutkija Tero Toivanen, Markku ja Anastasia sekä Charles Lawrence. Toisen osan teema oli ”Yhteisö” ja uusina haastateltavina oli Virko Kolulahti sekä Swamini Anuradha Puri, jotka ovat pitkään olleet mukana Neljän tuulen toiminnassa, ja Swamini on yhdessä Swami Atmananda Purin kanssa ollut hiljattain käynnistämässä Four Winds Asia toimintaa Intiassa ja Nepalissa. Kolmas osa, jonka teemana on ”Musiikin voima”, esitteli Neljän tuulen konsertin esiintyjät syventymällä aiheeseen eri kulmista heidän kanssaan. Toimitimme ja editoimme kaikki jaksot yhdessä Siskon kanssa ja tein kuulokekuunteluun suunnitellun äänisuunnittelun käyttäen äänimaisemointiin aineistoja internetin hienoista vapaista lähteistä kuten Aporee Soundmaps ja Freesound.org, kääntäjänä toimi Elina Mäkilä ja lukijoina Hanna Vainio ja Meri Hietala.

Konsertti alkaa

Return to the Earth, I call to my Sisters…” Näillä sanoilla alkaa Charles Lawrencen vanha laulu, joka nousi Yksi on Maa -vuoden vahvaksi tunnuslauluksi. Tällä laululla Charles aloitti konsertin pimeydestä yleisön keskeltä lavalle saapuen Virkon rummuttaessa Neljän tuulen sydänrummulla sydämenlyöntiä.

Virko & Charles

Sali oli lavastettu upeasti, suuri pyöreä videoprojisointi lavan takana hengitti esitysten mukana ja toinen pienempi välkehti ja muutti värejään sen mukaan miten Tuulia Kasosen eli VJ Tuulisen Kaaoksen lavan edustalle aseteltua räsymattokontrolleria kosketteli. Malmitalon puolesta tulleet ääniteknikko Antti Vanhanen ja valaisija Sauli Närhi olivat myöskin antaumuksella mukana tekemästä illasta todella onnistuneen ja vaikuttavan.

Munnaripartio: Janne Ojajärvi, Satu Lankinen, Elina Koskela ja Ringa Koskinen.

Charlesin avausnumeron jälkeen vuoroon tuli kansanmusiikkikvartetti Munnaripartio, joka tempaisi yleisön mukanaan musiikin virtaan. Sen jälkeen oli vuorossa oma yhtyeeni Klava, joka myös soitti hyvin latautuneen keikan omaa, osin keikkaa varten valmisteltua materiaaliaan.

Klava
Duo Hurme

Väliajan jälkeen oli vuorossa Hanna Rajakankaan ja Petra Poutasen loistava Duo Hurme, sekä shamaaniviulisti Tuomas Rounakari, jonka onnistui intensiivisellä keikallaan ja viimeistään Valastanssillaan yleisön ylös istuimiltaan ja laulamaan mukana.

Return to the Earth, Let’s go home to our Mother

Konsertin huipennukseksi Tuomas, Charles, Virko ja Klava esittivät yhdessä Return to the Earth -kappaleen, kokemus oli tunteikas ja ikimuistoinen.

Kalle, Sisko, Charles ja sauva, Virko ja Tuomas.

Illan päätteeksi Charles luovutti Neljälle tuulelle puhesauvan ja Charles omisti laulun Hopi isoäiti Carolyn Tawangyamalle, jolta Neljän tuulen alkuajatus on tullut. Hänen kertomansa mukaan vanha ennustus sanoo: ”Pieni ryhmä ihmisiä, jotka ylittävät itsensä, tulevat yhdistämään ennustukset ja tuovat yhtenäisyyden takaisin kaikille ihmisille. ” Unohtumaton ja upea ilta päättyi Charlesin ja Tuomaksen laulamaan Hopien jäähyväislauluun.

Kesä

Teimme Siskon kanssa podcastiin neljännen jakson nimellä ”Puuvertaus”, jossa kerrattiin aiempien jaksojen teemoja, soitettiin taltioita konsertista sekä luettiin Hopi-ennustus hienosta Neljän tuulen tiet -kirjasta.

Neljän tuulen Yksi on Maa -kesätapahtuma järjestettiin neljäpäiväisenä Lappeenrannan Marjolassa heinäkuun lopussa. Teimme siellä vielä nauhoituksia viimeiseen podcastiin leiriläisten kanssa ja Sisko oli tehnyt vapaamuotoisten kohtaamisten ja keskustelujen tueksi Yksi on Maa -kortit. Tapahtuma oli jälleen hienosti organisoitu Neljän tuulen hallituksen toimesta ja ohjelma oli monipuolinen ja antoisa. Toimme sinne puolestamme myös hieman elävää musiikkia ja lastenohjelmaa.

Etualalla Sisko, taustalla huivipäiset Henri Tuomi ja Meri Hietala Klavasta.

kuupulu

Kuupulu

Ihmeellinen Kuupulu -orkesteri syntyi Tuulia Kasosen kirjoittamien runojen ja tarinoiden ympärille vuoden 2018 alussa. Tuulian äänen puhumat tekstit ja niiden maisemaksi kudottu musiikki lähti välittömästi omiin sfääreihinsä, jossa perinteiset fysiikan lait eivät ole relevantteja. Kuupulun musiikki tehdään pääsääntöisesti improvisaationa sessioissa, jotka nauhoitetaan saman tien periaatteessa julkaisuvalmiiksi.

dav

Kuupulun ensimmäisessä mallissa, joka käynnistettiin tammikuussa 2018, oli isossa roolissa Thommy Öhmanin (aka Tomplex) koukuraiset konejytä-taustat, mutta Thommy jäi henkilökohtaisten syiden takia sivuun bändistä. Keväämmällä tilalle tuli Meri Hietala, jonka herkkä taiteellisperformatiivis-musiikillinen lähestyminen loksautti Kuupulun palikat kohdilleen musiikin muuttuessa entistä sävykkäämmäksi ja kuulaammaksi.

Merin ja Tuulian lisäksi bändiin kuuluu Roope Laasonen, joka soittaa sähköbassoa, efektejä ja hoitaa pääsäätöisesti äänittämistä. Minä soittelen sähkökitaraa ja sähkö-baglamaa sekä efektejä. Meri soittaa perkussioita, viulua, munniharppua, xylofonia ja myös laulamme yhdessä taustoja.

Kuupulun ensimmäinen keikka oli Joensuun asemalla jo edesmenneessä Laituri-kahvilassa elokuussa 2018. Tällä hetkellä teemme uutta musiikkia ja odottelemme seuraavia sessioita. Bändin jäsenet asuvat eri kaupungeissa joten kohtaamiset ovat suhteellisen harvinaisia, mutta sitäkin antoisampia.

Tässä maistiaiseksi musiikkiamme, Matojen kasvatusta:

Matojen kasvatus (treeni sessio 5.7.2018)

Lisää musiikkiamme kuulee kotisivuillamme sekä soundcloudissa.

vapaa maa

siskolle

kohoan ylös
olen viritetty jousi
ja aistin kosmoksen virran
astun askeleen

rauhassa

kohti tuoksuvaa metsää
jossa odotat minua
henkien seurassa

lähden kauas
olen itseeni matkalla
ja kaipaan soida tuulessa
lähettää lauluni

kohti paljasta metsää
jossa kaipaat minua
varjojesi sisällä

 

klava

Klava live

Klava soitti kuumana heinäkuun päivänä Espan lavalla.
Videon kuvasi ja editoi Tom Ahola, äänen masteroi Petteri Kurki.

Keikkasetti

  • Uuden Ajan Skitso-Ihminen (King Crimson cover)
  • Sillat
  • Hauras
  • Tuulille
  • Virta
  • Polku
  • Yoga

Klavan nykyisessä kokoonpanossa soittavat:

  • Heikki Puska – koskettimet
  • Ringa Koskinen – laulu, munniharppu, pitkähuilu
  • Susanna Salama – saksofoni, perkussiot
  • Ayhan Akgez – huilu, taustalaulu, perkussiot
  • Henri Tuomi – rummut, taustalaulu
  • Kalle Kuisma – kitara, laulu
  • Tomi Lassi – basso
  • Jarno Koivunen – viulu

ajatuksia

M2HZ – avoin kaupunkitelevisio

  • elävä ug/media/kulttuuri-arkisto (2007-)
  • Ohjelmatoimitus
  • puhuttelevuus = vaihtoehtoisuus = riippumattomuus
  • Teemoja
    • vapaa internet, vapaa tila, vapaa liikkuvuus
    • commons + p2p, creative commons
    • Systems Change
  • kokeilevuus, anarkistisuus, taide
  • verkostoituminen
    • ruohonjuuren kulttuuritoimijat ja mediatuottajat
    • mediataiteilijat
    • euphoria borealis
    • VJ Finland
    • korppiradio

 

Yllä on rustaamiani muistiinpanoja M2HZ -mediakanavan tulevaisuutta ajatellen.

Olen itse ollut mukana kanavan testilähetyksistä (2007) saakka ja tuotantopäällikkönä vuodesta 2009 alkaen. Mediakulttuuriyhdistys m-cultin ylläpitämä public access -nettitelevisiokanava sai viimeisinä vuosina (2010-2015) rahoitusta Stadi.tv:n kautta, mutta sen projektin päätyttyä kolmisen vuotta sitten M2HZ:kin vähitellen hiljeni ja hautautui kadoten kokonaan. Monet jäivät kaipaamaan hyvää ja monipuolisen rosoista kanavaa – ainakin minä ja pari ystävääni, jotka eivät ole facebookissa.

Nyt M2HZ:n olisi korkea aika palata maailmaan. Minulla on mielessäni tusinan verran ihmisiä – taiteilijoita, tuottajia, aktivistejä -, joita aion kysyä mukaan ja jotka melko luultavasti olisivat kiinnostuneita osallistumaan M2HZ:n suunnittelu-tuotanto-ja-toimitus-rinkiin riippumatta siitä onko kanavalla rahoitusta vai ei. Olennaista on nyt saada kanavan nettialusta avattua uudelleen ja kirkastaa uusi suunnitelma, joka nostaa pienen, itsenäisen, omaleimaisen ja särmikkään epäkaupallisen mediakanavan varteenotettavaksi vaihtoehdoksi megakorporaatioiden massatuuteille.

Miksi?

Huomenna – algoritmien ja tekoälyn suoltaessa meille kaikille oman maun mukaan räätälöityä viihdettä ja informaatiota, leipää ja sirkushuveja, joka toisaalta passivoi ja toisaalta syöttää päähämme tuottaja-omistajien ideologiaa liikutellen massaa mielensä mukaan samalla polarisoiden ääripäät kauas toisistaan – on autonominen vapaa media humanismin viimeinen oljenkorsi. Meidän on voitava kyseenalaistaa nykyinen maailmanjärjestys, meidän on rohjettava astua pois tästä valtavasta laivasta jota ohjaa ahneus ja rahavirrat ja ekosysteemimme kannalta tuhoisa ideologia, emmekä voi tehdä sitä muuten kuin avaamalla vapaita, riippumattomia kanavia riippumattoman marginaalin orgaaniseen yhteyteen.

Miten?

Kanavan menestyksen kannalta oleellista on vallankumouksellinen design: muodon ja sisällön on oltava orgaaninen syvällinen kokonaisuus, joka on helposti lähestyttävä, vaikuttava ja puhutteleva. Siksi on välttämätöntä ajatella kanavaa ”outside the box” – on ymmärrettävä tämän ajan mediakenttä ja ihmisten itsekkäät mediatottumukset, mutta niihin ei tule sopeutua vaan niiden läpi tulee murtautua.

M2HZ on epäkaupalinen ja ei-kapitalistinen, ja pohjaa ruohonjuuritason toimintaan ja elävän audiovisuaalisen kulttuurin verkostoitumiseen. Kanava on ymmärrettävä yhteisenä avoimena tilana ja mediumina, joka kuuluu meille kaikille, jonka olemuksesta ja ulosannista huolehtii taiteilijoiden, aktivistien, tuottajien ja suunnittelijoiden avoin kollektiivi.

Olemassa jo oleva Drupal-alusta mahdollistaa paljon, ja nykyiset arkistoidut videot on jo huolellisesti varustettu kattavalla metadatalla, mikä on ehdoton edellytys orgaanisesti toimivalle elävälle arkistolle. Drupal mahdollistaa myös laajentumisen yhteisötelevisiona vuorovaikutteiseen suuntaan.

 

ajatuksia

voimat


huomata ja tunnistaa
ihmissielut sokeudessa
unen pauloissa
aistiensa vankeudessa
pelkojen ja luulojen pidoissa
helvetin ja taivaan
voimien vietävänä


huomata itsensä;
tie toiseen tilaan
ulos talosta
metsään


tunnistaa sielu
ystävä, sisar –
hän raottaa jo verhoa
tähtien tarhaan


tunnistaa hymyävät silmät
huomata ikuinen tuli


katsoa tuleen,
hyväksyä ja ymmärtää:


tämä tomuinen vankilamme,
kaunis planeettamme –
jossa ruumis syntyy ja kasvaa,
vanhenee, rapistuu ja kuolee –
on oikeastaan vain
sielujen telakka


aistit, muisti ja mielikuvitus
ovat tämän puolen asioita, joilla
tiedämme minkä tiedämme
ja käsitämme itsemme
olevina yksilöinä


ja kaiken sen mitä emme tunnista tai huomaa
mitä emme tunne tai käsitä
täytämme uskon varmuudella
ja luulon lujuudella


avaimet tuntemukseen:
nöyryys, herkkyys ja avoimuus

tai avoimuus, herkkyys ja nöyryys


huomata ja tunnistaa
voimat jotka vallitsevat
keskuudessamme

 

Yleinen

commoning the media

digital media evolution

  • global village radio network: building up awareness and sense of togetherness, not by mass communication but by person to person interaction, promoting collaborative creativity and multicultural richness
  • p2p, de-centralized power, co-operative, open source platforms and commons culture
  • archive, recycle and remix (truth&art) culture instead of disposable ”fast food” (news&entertainment) culture
  • introducing deep humanism & systems change: talks, interviews, provocations, forum
  • develop alternative social media tools for personal (individual) and non-personal needs
  • link to analog: local radio transmitters to electrify the global neighborhoods

challenges

  • how to kick our psychological depency (compulsion and addiction) on the many products of the current consumer-capitalistic system: corporation-owned social media and virtual (superficial) communities, corporation-owned media, audiovisual entertainment, smart-technology, etc.
Yleinen

VadelmaRadio-mietteitä

(Kirjaan tähän luonnosmaisesti VadelmaRadioon liittyviä ajatuksia)

VadelmaRadio on omaehtoinen yhteisöllinen taidemedia

  • muoto ja sisältö ovat yhtä oleellisia. Molemmat ovat orgaanisesti osa kokonaisuutta.
  • sisällön suhteen on vapauduttava niukkuuden harhasta ja avattava mieli paljoudelle: on voitava kyseenalaistaa mieltä hallitseva kapitalistinen kehys kaikkine rajoitteineen – ja nostaa elävä taide sekä musiikki itsearvoisesti korkeimmalle sijalle, tekijänoikeuksia toki kunnioittaen.
  • samoin verkostoitumisen suhteen on omaksuttava avoimien ovien käytäntö, jota P2P-maailma edustaa.
  • commons ja P2P-ajattelu sopii radioon täydellisesti: median valta hajaantuu jalkautuessaan eri ihmisryhmien keskuuteen, painotukset ja näkökulmat vaihtuvat, ryhmät voimaantuvat.
  • tarvitaan ennakkoluulottomuutta, seikkailumieltä, luovuutta – sekä tuotannon että tiedotuksen suhteen.
  • ensiarvoista on vuorovaikutteisuus ja elävä verkosto 1) kaikkien kuuntelijoiden ja 2) kumppanitoimijoiden kanssa sekä kaikkien tekijöiden kesken.
  • ajan virran valjastaminen vuodenaikojen, vuorokausien ja viikonpäivien harteille vaatii vain hieman kunnianhimoa ja mielikuvitusta ja sen voi tehdä hyvin monella eri tavalla, yhteisöllisesti.
  • identiteetti ja omaleima: jinglet, äänikuvat, logot, julisteet, tarrat

 

 

The future is eminently scalable: as long as we have the bandwidth and server space, there is no limit as to how big the site can grow. For the moment, we have no competition, a fact we’re not happy about. We’re distressed that there is only one UbuWeb: why aren’t there dozens like it? Looking at the art world, the problem appears to be a combination of an adherence to an old economy (one that is working very well with a booming market) and sense of trepidation, particularly in academic circles, where work on the internet is often not considered valid for academic credit. As long as the art world continues to prize economies of scarcity over those based on plentitude, the change will be a long time coming. But UbuWeb seeks to offer an alternative by invoking a gift economy of plentitude with a strong emphasis on global education. We’re on numerous syllabi, ranging from kindergarteners studying pattern poetry to post graduates listening to hours of Jacques Lacan’s Séminaires

klava

Virta

Seison vedessä
virtaavassa,
tulevan edessä
odottamassa.

Jotain voisi jo ilmaantua
jotain mihin tarttua
ehkä onnea tai rakkautta
ehkä tänään tai huomenna
joki vain virtaa…

Kiinni ajassa
ajatusten kanssa
maailman kuvassa
luulokuvitelmassa.

Jotain voisi jo ilmaantua
jotain mihin tarttua
ehkä tänään tai huomenna
ehkä onnea tai rakkautta
edes vetäisi minut pohjaan.

Osaatko kuunnella?
sanattomia lauseita?
tuulen kuiskausta?
sateen soittoa?

Seison vedessä
vastauksen edessä,
olen yksin
oivalluksen tiellä.

Kun olen ymmärtänyt,
tämä hetki on nyt.

Päästä maailmasta
odotuksista, toiveista.
Päästä kuvitelmasta ja
ui virran mukana

ja ui virran mukana.