kosmas televisio

valkoinen maaja puiden puhdas naamio jäälätäkön tähdet tailaskeutuvan lumen hohdeja timantit siinä kynttilä ja musiikkipelastavat sielunsakaikessa rauhassa

kolmen äänen suhde:alinna valkea ja pyhätyyni kuningatar keskellä uni minustamistä lie syntynyt ja päällä ukkostuulilankeava ja raivokas

talo rakenna eteisestä olohuoneeseen keittiön ikkunalla verhona tummia kasveja, mausteen tuoksuja tässä kuulaassa valossa kototalossa syysillan pitkä marssi ohiunelmain viileän ilman raosta lasin, viinin vanhojen laulujen, loppuunkuluneiden vaikka kauniiden kirkontornien kattojen antennien lehtensä pudottavien puiden raajojen roihu palavien yön sydänten tanssii tässä tuulessa ja tuuli sun kotona alla ullakon portaiden nukkuu kissa

kissa kulkee yli näppäimistönonnistuu tuhoamaan tämänrunon jota kirjoitin ainoastaan otsikko säilyisattuvasti ja parempi ehkä näin:tabula rasa matka vie aina eteenpäin.

sama luonto meissä yhtäläinen ymmärrys samat ajatuksetkin melkein sopeudumme olon suhteisiin kun luonnoltamme suinkin tahdomme ja aina on mahdollisuus uneen. luotan kissani viisauteen kuten kuiskaavaan metsätuuleen kaiken puhuvaan virtaan aamuun nauravaan kauneuteen åpö+mnnnnnnnnnnnnnnnnnnnA< hän sanoi kehräten...

Rajapinta puhkeaa – aurinko kytee reunan alla ja pimeys, hulluus imeytyy avaruuteen ja tyhjän aivosolukkoon, luo olemattomasta totuuden, valon meren ja saaren; Sukeltaa pintaan valas, taivasolento. ja takaisin syvyyteen. kallioltani tätä katson ja tunnustan päällekäyvien pilvien painoa.

Bright light almost blinding,Black night still there shining,I can’t stop, keep on climbing,Looking for what I knew. Had a friend, she once told me,’you got a friend, you ain’t lonely,’Now she’s gone and left me onlyLooking for what I knew. Mmm, I’m telling you now,The greatest thing you ever can do now,Is trade a smile […]

olen sinun varjoissasikarttanut eilistäjo kuvasi nähnytliian monesta peilistä olen sinun tuoksuissasimiettinyt muitamutta näen vain metsääen lainkaan puita olen sinun silmissäsikai eksynyt kissajoka luoksesi tahtoisivaan pysyy kadoksissa mau.

suru muuttui sumuksise piti minut sisälläänsuojasi äärettömyydeltäpehmensi pimeän kuoleman siirrotja rajan välittömyyskaikki tajuttavissahetkessä sumun sisälläei ole pelkoa eikä epäilyäkyyneltä ei tarvitse puristaaei ole vihaa lainkaan kuoleman siirrotja rajan välittömyyskaikki tajuttavissa mikään hyvä ei katoajättämättä hyvyyttä jälkeensä

kuorin pois kuoretmehuineen jamyrkkyineen päivineen. kuorin pois tahtoni:kohtalon päivätluovutan tulevaisuuteen kuorin pois haluni: suojaudun kiimaltani viileään kärsivällisyyteen kuorin odotukseni: liekit syttykööt yöhönkun ovat syttyäkseen kuorin pois harhani:en tahdo nojata uneenenkä hulluuteen kuorin mielikuvani:opetan itseni uskomaanmiljoonaan mahdollisuuteen kaipaukseni kuorinlauluiksi, jotkalasken laineille veteen. : miksi? omenan syön joskus kuorineen,appelsiinia en. mitä on alla kaikkien kuorien? zen-toivo ja […]