kosmas televisio

polulla on mieli:se on viisausjoka paljastaa itsensäsille joka kulkeetyhjänä olen lähtenyttuolta tullut tähännyt seuraan perhosta huomasin sen katoavan,lensi tuonne jonnekinryteikköön

yli yön taipuvakouratahtoo sydämeesitarttua kiinni –pulssiisi sotkeutuapukeutua niin yhteenryt-mit-tyävapaan maan reunallalähelläsija melkein katsella silmilläsinousevan auringon kultaakuin viaton.

tiesin uneni todeksihymyilin herätessänimetamorfiseen sarastukseen muistan matkallani:joskus olin siivetönniinkuin me kaikkisiksielän hetken,olen, lentelen puiden välissäpolkua pitkinvapaana

huomisesta eteenpäin, nytkuljet vapaalla maallaseuraat ääniäpois pellosta, metsään ovatko ne lintuja?vai cyber-tatuointejajumalten mielessä? joen solinaa?vai murtuma avaruuden kuoressa,sen kallion raosta tulvivaavaloa kaikille aisteille? kuljet huojuvalla pinnalla,mutta irti eilisestämetelistä.