siskolle

kohoan ylös
olen viritetty jousi
ja aistin kosmoksen virran
astun askeleen

rauhassa

kohti tuoksuvaa metsää
jossa odotat minua
henkien seurassa

vajoan alas
olen luhistuva silta
ja nielaisen häiritsevän kuun
olen tukehtua

huutooni

kohti paljasta metsää
jossa kaipaat minua
varjojesi sisällä

lähden kauas
olen itseeni matkalla
ja kaipaan soida tuulessa
lähettää lauluni

hämärässä

kohti rehevää metsää
jossa etsit minua
lapsemme kasvaessa

palaan takaisin
olen kuolevainen mies
ja tahdon sinut viereeni
yhä kävelen

polkua

kohti ihmeellistä metsää
jossa tunnet minut
ja minä sinut

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *